SRL

Kerro kaverille:
11.05.2015

Aluevalmennettavien esittelyssä vuorossa on valjakkoajo. Lajista ja itsestään kertoo nuori Laura Haapakoski. Laura löysi valjakkoajon hauskuuden Hessi-tallilla. Laura kilpailee valjakkoa tavoitteellisesti ja edelleen myös ratsastaa.
Kuvan on ottanut Heidi Sinda. Tähän mennessä on esitelty kenttäratsastus, kouluratsastus sekä vikellys. Aiemmat esittelyt löytyvät täältä

Olen Laura Haapakoski, 15-vuotias tyttö Akaasta. Aloitin ratsastuksen 2007. Olin silloin 7-vuotias ja aloin käymään ratsastunneilla Hessi- tallilla Urjalassa. Valjakkoajon löysin muutamaa vuotta myöhemmin 2012.

Kävin muutaman vuoden normaaleilla ratsastunneilla, kunnes siirryin pienemmän ryhmän valmennuksiin. Keväällä 2012 ratsastin ensimmäisen kerran tallin jästipäisimmällä ponilla, 5-vuotiaalla shetlanninponi Hessin- Myrskyllä eli Mykällä, mutta meillä synkkasi heti hyvin yhteen ja jatkoin valmennuksissa ratsastamista Mykällä. Valmentajani Heidi Sinda ajoi jo silloin aktiivisesti valjakkoa, ja kilpaili Mykällä ja sen emällä Hessi-Iidalla parivaljakossa. Kesällä pääsin testaamaan Heidin groomaamista, ja valjakkoajo kiinnosti minua yhä enemmän.

Syksyllä aloitin käymään Mykällä ajotunneilla. Ehdin käymään noin viidellä ajotunnilla, kun osallistuikin jo ensimmäisiin valjakkokilpailuhin! Se oli seuraluokka, ja saimme siitä hyväksytyn tuloksen. Jatkoin ajotunneilla käymistä ja pääsin aluevalmennuksiin. Kisasin aktiivisesti kaudella 2013. Menimme helppoja alueluokkia. Saimme jokaisesta kisasta hyväksytyn tuloksen ja sijoituimme muutaman kerran. Syksyllä otin Mykän ylläpitoon.

Kilpailin Mykän kanssa myös kauden 2014. Voitimme ponien aluemestaruuskultaa.
Startasimme myös yhden kansallisenluokan hyväksytysti. Opin valtavasti uusia asioita ja kärsivällisyyttä Mykän kanssa toimiessa, mutta syksyllä lopetimme Mykän ylläpidon, koska sain uuden ponin Kokonaksen.

Kokonas kotoisammin Naksu (kuvassa) on 11-vuotias zemaituka-poni. Naksu on todella kiltti ja luotettava, sen kanssa käymme maajoukkue- ja aluevalmennuksissa, ja olemme startanneet tänä vuonna yhden 2-tason helpon luokan sijoittuen toiseksi. Käyn Naksun kanssa myös koulu- ja estevalmennuksissa.

Hyvä valjakkohevosen pitää olla rohkea ja järkevä, sillä pitää olla hyvä kunto ja sen pitää luottaa ohjastajaansa. Kuskilla puolestaan pitää olla innostusta, rautaiset hermot ja yhtä tärkeää kuskin on luottaa hevoseensa kuin hevosen kuskiin.

Kisamatkoille lähdettäessä valjakoilla kalustoa on mukana paljon enemmän kuin ratsuilla. Valmistautuminen alkaa hyvissä ajoin valjaiden ja kärryjen putsauksella, hevosen tavaroiden pakkauksella ja hokkien laitolla. Minulla on vain maratonkärryt, joilla voin ajaa kaikki osakokeet, mutta vaikeimille tasoille mentäessa on oltava myös juhlavaunut. Myös kuskille pitää pakata monet eri vaatteet mukaan, koska koulu- ja tarkkuuskokeeseen pukeudutaan yleensä tyylikkäämmin kuin maratonille.

Mykän kanssa kisatessa en tarvinnut groomia, koska se on pikkuponi ja ajoin kaksi pyöräisillä kärryillä. Nyt Naksun kanssa kisoihin on aina lähdettävä myös groomin mukaan, koska Naksulla on perässään nelipyöräiset vaunut. Nelipyöräiset vaunut voivat kaatua helpommin kuin kaksipyöräiset, ja siksi on aina oltava groomi mukana.

Valjakkoajo on kiva ja vauhdikas laji ja sopii kenelle vaan!

Laura Haapakoski