Esteratsastus on kilpailumuoto, jossa ratsukon eli hevosen ja
ratsastajan tehtävänä on ylittää kilpailuradalle asetetut esteet
virhepisteittä mahdollisimman nopeasti. Tulos määräytyy selkeästi
virhepisteiden ja ajan perusteella.
Rataan kuuluu kilpailun vaikeusasteen mukaan 8-20 estettä, joista
osa voi olla sarjaesteitä. Sarjaeste muodostuu kahdesta tai
kolmesta yksittäisesteestä, joiden välissä hevonen ottaa vain yhden
tai kaksi laukka-askelta. Esteet on rakennettu siten, että ainakin
niiden ylin osa on putoava.
Ville Peltokoski ja Svaja esteillä 2007, kuva Ulla Lindgren
Fagerholm.
Estekorkeus
Grand prix -tasolla kilpaillaan isoilla esteillä, kotimaisessa
GP-sarjassa ratsukon pitää selviytyä yli 140-150 cm:n esteiden.
Esteissä voi olla myös pituutta ja mukana on usein myös
vesieste.
Esterata
Ratamestari laatii kilpailijoille radan, jossa on monenlaisia
taitotehtäviä selvitettäväksi. Tiukkoja kaarteita, sarjaesteitä ja
vaikeita lähestymisiä joko hankalasta suunnasta tai toiselta
esteeltä siten, että väliin sijoitettavien laukka-askelien määrässä
riittää pohtimista ja ynnäämistä.
Virhepisteet
Esteen pudottamisesta ropisee tilille neljä virhepistettä, samoin
kosketuksesta vesihautaan. Hevosen kieltäytyessä hyppäämästä
estettä seuraa neljä virhepistettä ensimmäisellä kerralla, toisella
kerralla ratsukon suoritus hylätään. Satulasta suistuminen johtaa
myös hylkäämiseen.
Aika
Radalle määritetyn enimmäisajan ylityksestä tulee perusradalla yksi
virhepiste jokaisesta alkavasta neljästä sekunnista ja uusinnassa
yksi virhepiste jokaiselta alkaneelta sekunnilta. Uusinnassa
vauhti ratkaisee usein myös sijoituksen ratsukoiden ollessa
tasapisteillä.
GP-ratsukko
Ennen kuin hevonen ja ratsastaja pystyvät selviytymään GP-radasta,
molemmilla on takanaan vuosien suunnitelmallinen harjoittelu ja
työ. Hevosen ja ratsastajan on sovittava toisilleen myös hyvin
persoonallisuuksiltaan.
GP-hevonen on huippu-urheilija, jonka täytyy olla lahjakas,
rohkea ja yhteistyöhaluinen. Kansainvälisen huipputason GP-hevoset
ovat ratsastusmaailman formulaykkösiä, kalliita ja huippuunsa
treenattuja. Erona moottoriurheiluun on se, että menopelillä on
aivot, oma tahto ja persoonallisuus. Hevosen on tehtävä oma osansa
suorituksesta halukkaasti ja mielellään. Huippuhevoset tunnistaa
siitä, että ne janoavat menestystä ja jopa korjaavat ratsastajansa
virheitä.