SRL

Piia Pantsu

Suomalaisia kenttäratsastajia

Maamme menestyksekkäin kenttäratsastaja on Piia Pantsu. Hän voitti MM-pronssia Ypäjä Karusolla Jerezissä, Espanjassa 2002, sijoittui Cynalla viidenneksi MM-kilpailuissa Haagissa 1994 ja neljänneksi EM-kilpailuissa Italiassa 1995. Vuonna 1998 Piia oli kymmenes MM-radalla Italiassa ja 1999 neljäs EM-radalla Saksan Luhmühlenissä hevosella SW Uppercut xx.

Kenttäratsastuskomitea tiedottaa

Kerro kaverille:


Eirin Losvik - Faith nuorten SM-radalla 2015, kuva SRL-Heidi Lammi, heidilammi.galleria.

Kenttäratsastus - monipuolinen kuninkuuslaji

Kenttäratsastuksesta käytetään usein nimitystä ratsastuksen kuninkuuslaji. Kolmivaiheinen kilpailu vaatii hevoselta ja ratsastajalta luottavaista yhteistyötä, nopeutta ja kestävyyttä.

Kaikki kolme osakoetta - kouluratsastuskoe, maastokoe ja esteratsastuskoe - ratsastetaan samalla hevosella. Kokeiden keskinäinen painoarvo on sellainen, että maastokoe on selkeästi vaativampi kuin kaksi muuta koetta yhteensä.

Koulukokeessa tuomarit arvostelevat ratsukon suoritusta samalla tavalla kuin kouluratsastuskilpailuissa. Saadut kokonaispisteet muunnetaan miinuspisteiksi ja vähiten miinuspisteitä saanut ratsukko johtaa kilpailua ennen seuraavaa osakoetta.

Rataesteratsastuskoe suoritetaan esteradalla, johon kuuluu 10-15 estettä, jotka on rakennettu putoavista puomeista, lankuista ja muurilaatikoista. Saadut virhepisteet lisätään koulukokeen tulokseen.

Maastokoe on kenttäkilpailun sielu. Siinä punnitaan ratsukon kyky ylittää nopeasti kiinteitä maastoesteitä sekä pitkässä kilpailuissa myös hevosen kestävyyttä ja palautumista. Maastoesterataan saattaa kuulua jopa yli 30 ripeässä laukassa hypättävää kiinteää estettä. Hevoset hyppäävät yli tukkien ja ojien, pudottautuvat ja kiipeävät penkereitä, hyppäävät veteen, vedessä ja vedestä pois.

Pitkässä kilpailussa maastoesterata on matkaltaan selvästi lyhyen kilpailun rataa pidempi. Pitkä kilpailu ratsastetaan kolmena päivänä: koulukoe ensimmäisenä, täysimittainen maastokoe toisena ja estekoe viimeisenä päivänä. Hevosen ja ratsastajan kunto ja maastokokeesta palautuminen joutuvat koetukselle.

Lyhyessä kilpailussa rataestekoe voi olla joko ennen maastokoetta tai sen jälkeen, mutta pitkässä kilpailussa rataestekoe on aina viimeinen osakoe. Näin siis pitkä kilpailu mittaa myös selkeästi enemmän hevosen palautumista maastokokeesta.

Lyhyt kilpailu ratsastetaan yhtenä tai kahtena päivänä. Lyhyen kilpailun tavoite on kehittää hevosia ja ratsastajia kenttäratsastuksen kolmessa lajissa. Vaatimustasoltaan lyhyt on vastaava kuin pitkä kilpailu, mutta maastokokeessa matka on lyhyempi ja hyppyjä hieman vähemmän ja tarkoituksena ei ole asettaa kovalle koetukselle hevosen fyysistä voimaa tai kestävyyttä, vaan kehittää sen teknistä taitoa, rohkeutta ja hyppykykyä.

Suomessa järjestetään yleisimmin vain lyhyitä kenttäratsastuskilpailuja.

Kenttäkilpailussa eläinlääkäri tarkastaa hevoset ajoittain ja nämä tarkastukset ovat tärkeä osa kilpailua. Suoritukseen pääsee vain hyvinvoivalla hevosella.

Kenttäratsastuskilpailun kokonaistulos muodostuu koulukokeessa saavutetuista pisteistä, kestävyys/maastokokeen virhepisteistä ja estekokeen virhepisteistä. Voittaja on ratsukko, jonka kolmessa osakokeessa saama yhteenlaskettu miinuspistemäärä on pienin.

Kenttäratsastuksessa käytettävät, voimassaolevat sääntökokonaisuudet löytyvät materiaalisalkusta Kilpailusäännöt .