Vinkkejä junioreiden harjoitus- ja seurakilpailujen järjestäjille

Parhaimmankin kilparatsastajan ura on lähtenyt liikkeelle harjoitus- ja seurakisoista. Niinpä onkin tärkeää, että juuri näistä kisoista syntyy myönteisiä kokemuksia, jotka kannustavat jatkamaan kisaamista. Myös osallistumiskynnyksen on oltava näihin kisoihin riittävän matala.

Ei aina tarvitse hypätä esteitä tai mennä koulua…
...ainakaan ihan perinteiseen tapaan

• Tehtäväluokat sisältävät nimensä mukaisesti erilaisia tehtäviä, jotka eivät välttämättä ole kouluradoilta tuttuja. Tehtävinä voi olla esim. pujottelua, kevyttä istuntaa, puomien ylitystä tai peruutusta tolppien väliin. Tehtävien keksimisessä voi käyttää mielikuvitusta turvallisuusasiat kuitenkin huomioiden.
• Puomiluokissa esteet on tipautettu maatasolle. Tällaisen radan ratsastaminen onnistuu myös aloittelijoilta, varsinkin jos taluttajan käyttö on sallittua.
• Varsinaisten estekorkeuksien ei tarvitse hipoa pilviä. 30-40 cm voi olla sopiva korkeus ensimmäisissä kisoissa ja siitäkin päästään vielä alemmaksi käyttämällä esimerkiksi ristikkoja.
• Estekilpailuissa voidaan soveltaen käyttää taitoarvostelua ja kannustaa sitä kautta harjoittelemaan enemmän taitoja kuin vauhtia.
• Koulukisoissa arviointilomakkeeseen kannattaa etsiä myönteisiä asioita ja käyttää kannustavia ilmaisuja. Myös käytännönläheiset vinkit miten suoritusta voisi parantaa, otetaan varmasti ilolla vastaan.
• Koulukisat voi viedä läpi myös ryhmäratsastuksena. Tällöin radalla on samaan aikaan useampia ratsukoita, jotka esittävät peräkkäin tuomarin pyytämän liikkeen. Kun kaikki ovat esittäneet ensimmäisen liikkeen, tuomari kertoo seuraavan liikkeen. Koulukisoissa voi kokeilla myös esim. raviohjelmaa kärkiratsastajan kanssa.
• Tempokokeissa esitetään kaikkia askellajeja ja näin testataan, että ratsastaja osaa ratsastaa oikeassa tempossa. Ratsastajalle kerrotaan ennakkoon matkan pituus ja aika, joka siihen on käytettävissä. Suoritukseen voidaan sisällyttää myös erilaisia teitä.
• Hevostaitoja voi testata kilpailumielelläkin niin tallin omissa kisoissa kuin valtakunnallisissa mestaruuskisoissa saakka.
• Maastotaitoratsastus on mielenkiintoinen lajituttavuus. Kokeile tätä hauskaa kisamuotoa, esim. seuran nuorisoklubiporukassa.
• Match Show -kilpailut ovat myös kokeilemisen arvoinen juttu. Tämä kisa ei edellytä minkäänlaisia ratsastustaitoja, joten mukaan pääsevät esim. kaikki hevosenhoitajat.
• Kilpailuissa kannattaa hyödyntää eri teemoja, kuten juhlapyhiä ja vuodenaikoja. Hauskuutta kisoihin tuovat myös esim. puku- ja naamiaisratsastukset sekä musiikkiratsastukset. Tällaisissa luokissa voi tuomariapulaisina käyttää myös taiteen-, teatterin- tai musiikin asiantuntijoita.

Luokan ei aina tarvitse olla avoin kaikille…

• Luokkia kannattaa rajata erilaisilla perusteilla. Jos erillisten luokkien järjestäminen tuntuu hankalalta, luokan voi jakaa myös sen sisällä eri ryhmiin. Laitapa itsesi junioriratsastajan asemaan – voi olla vaikea kisata reippain mielin seuran parhaan ratsastajan tai ratsastuksenopettajan kanssa, vaikka heillä olisikin ratsuna mahdollisesti joku nuori ja kokemattomampi ratsu.
• Avoin iän mukaan: avoin junioreille (14-18 v.) tai avoin poniratsastajille (alle 17v.)
• Kilpailutason mukaan: a) avoin korkeintaan seuratasolla kilpailleille b) avoin aluetasolla kilpailleille c) avoin kansallisella tasolla kilpailleille TAI a) avoin korkeintaan helppo B-kilpailuihin osallistuneille tms. TAI a) avoin taluttajan kanssa ratsastaville b) avoin itsenäisesti ratsastaville
• Ainakin kerran vuodessa on kiva järjestää kisat, joissa hevosen hoitajat ratsastavat ja omistajat vastaavasti hoitavat hevoset.
• Seuramestaruudet voidaan ratkoa tasavertaisesti taitotasosta riippumatta Pollux-seurakilpailuista tutun idean mukaan: valittavana on esim. kolme estekorkeutta ja kolme eri kouluohjelmaa. Jokainen valitsee niistä mielestään omalla taitotasolleen sopivimman. Tämän jälkeen tuomari tai ratsastuksenopettaja käy listat läpi ja katsoo, että valinnat ovat osuneet sopiviin luokkiin. Kisat läpi normaalisti. Koulukisoissa voittaja selviää prosenttien mukaan, estekisoissa virhepisteiden ja mahdollisesti ajan mukaan.
• Poniratsukot on hyvä huomioida lyhennetyin sarjavälein.

Aina ei tarvitse palkita vain voittajia…

• SRL: sta voit tilata kunniakirjapohjia, joita voi jakaa omissa kisoissa erilaisin perustein. Voittajien ja sijoittuneiden lisäksi voidaan palkita mitä asioita tahansa: reippain tervehdys, sisukkain yritys, tyylikäs ratsastus, hyvät hevostaidot jne.
• Tuomari voi valita jokaisessa kilpailussa ei-sijoittuneiden joukosta ”Best in show:n”, joka palkitaan omalla erikoisruusukkeella. Palkinnonantoperusteena voi olla siisti suoritus ja ystävällinen käyttäytyminen tms.
• Kilpailijoiden lisäksi kisoissa voidaan palkita erikseen myös ”Kilpailun toimihenkilö” reippaasti ja ystävällisesti tehdystä työstä tai jollakin muulla perusteella
• Erikoispalkintoja jaettaessa kannattaa huomiota kiinnittää siihen, ettei niitä jaeta samoille henkilöille peräjälkeen
• Esimerkiksi merkkisuoritusluokissa voidaan palkita kaikki hyväksytyn suorituksen tehneet tasavertaisina.
• Esteratsastuksessa kannattaa kokeilla arvostelujen A.0 ja A.1 käyttämistä.
• Seuran ranking-kilpailussa kannattaa kiinnittää huomiota pisteytykseen ja palkita sijoituksien lisäksi myös aktiivisuudesta.

Sääntöjäkin voi seurakisoissa soveltaa…

• Seurakisoissa voidaan sopia, että suoritus hylätään esteratsastuksen vasta kolmen tottelemattomuusvirheen jälkeen tai että radan saa aina jatkaa loppuun ja tulosluettelossa nämä tulokset merkitään sanan ”hylätty” sijaan merkinnällä ”ei tulosta”. Kouluratsastuksessa voidaan sopia, että hyväksyttyyn tulokseen riittää esim. 40 prosentin tulos.
• Siistiä pukeutumista on hyvä harjoitella jo seurakisoissa, mutta liiat vaatimukset pukeutumisen suhteen voi unohtaa, jottei virallisten kisavaatteiden puute estä kisaamista. Toki säännöt ja turvallisuus on huomioitava eikä esim. kypärän käytöstä voida lipsua. Pitkät hiukset on myös hyvä opettaa pitämään kiinni niin kisatilanteissa kuin muutenkin ratsastettaessa.

Junioritkin järjestelyihin mukaan…

• Juniorit voivat olla myös järjestämässä kisoja. Tehtäviin kannattaa antaa koulutusta jo ennen kisoja ja kerrata asiat vielä lyhyesti kilpailupaikalla. Seurakisoissa junnut voivat kokeilla oikeastaan kaikkia tehtäviä, tuomarointiakin voi kokeilla aputuomarina virallisen tuomarin rinnalla. Tehtävät on hyvä laittaa kiertämään, niin, ettei kenenkään tarvitse joka kisassa avata porttia tai toimia liputtajana. Etukäteen on hyvä miettiä jo, miten kisajärjestelyissä olevaa poppoota palkitaan ja motivoidaan: ilmaiset pullat ja mehut kisapaikalla, tehtävistä leimoja keräämällä alennusta tai ilmaisia seuran retkiä tms.
• On myös seuroja, joissa seurakisojen järjestämisvastuu on annettu kokonaan junioreille: he hoitavat kisat alusta loppuun, kisakutsusta palkintojenjakoon. Toki he pyytävät tuomareiksi ja muuten avuksi myös senioreita, mutta vastuu kisoista on kuitenkin junioritiimillä. Vastaavasti he myös saavat kisojen lähtömaksut ja mahdollisesti kanttiinituotot omaan toimintaansa.
• Myös kilpailijat kannattaa valjastaa mukaan kisajärjestelyihin kuten radanrakentamiseen. Jos seura järjestää valmennuksia, joita myös tukee rahallisesti, voidaan edellyttää, että näihin valmennuksiin osallistuvat ovat käytettävissä myös kilpailujen toimihenkilötehtävissä.
• Ainakin yksi seura on menestyksekkäästi kokeillut arpomista toimihenkilöiden valinnassa: Seuran kaikki jäsenet ovat osallistuneet toimihenkilöpesti-arvontaan. Arvonnan tulokset on ilmoitettu seuratiedotteessa, jossa on myös toivottu, että jäsen ilmoittaa, jos ei pääse kyseiseen kisaan paikalle. Tällä lailla ”rivijäsenetkin” on mahdollista saada ainakin kokeilemaan aktiivisempaa toimimista kilpailuissa ja mahdollisesti sitä kautta myös muussa seuran toiminnassa.
• Aloitteleville juniorikisaajille voidaan etsiä kokeneemmat juniorit kummeiksi, jotka opastavat kilpailujen toimintatapoihin, kansliakäytäntöihin yms.
• Tärkeä juttu itse kisapäivän lisäksi on myös kisoihin valmistautuminen. Edellispäiväksi kannattaa sopia esimerkiksi yhteisiä varusteiden puhdistusiltoja.
• Radan koristelu on kivaa ja lisää kisatunnelmaa. Tämäkin tehtävä soveltuu junioreille ja jopa hevoskerholaisille. Erilaiset teemat piristävät kisoja ja kun ratsut tottuvat erilaisiin asioihin jo kotikisoissa, mahdollisesti muualla olevat koristelut yms. eivät niin paljoa pelota. Myös koristelussa on huomioitava turvallisuusnäkökohdat.
• Oheisohjelmaa ja näytöksiä voidaan järjestää myös seurakilpailuissa aikataulujen puitteissa. Ohjelman teosta voivat vastata juniorit tai hevoskerholaiset. Oheisohjelma voi olla myös sellaista, että siihen voi tutustua oman aikataulunsa mukaisesti, esimerkiksi voidaan laittaa pöydällä näytille kiellettyjä ja sallittuja kuolainmalleja.

Kisaajat ja katsojat luovat kisatunnelman...

• Katsojien paikalle saamiseen kannattaa panostaa: kisoista kannattaa ilmoittaa nettisivuilla, Facebookissa, lähialueiden ilmoitustauluilla sekä lähitalleilla. Tuntiratsastajille ja heidän vanhemmilleen voi jakaa kisoista kertovia lappuja mukaan. Tekstinä voi esimerkiksi olla: ”Tervetuloa katsomaan kisoja! Paikalla hyvä kisakahvio. Vapaa pääsy.”
• Katsojien hankkimiseen voi käyttää myös yhden seuran hyväksi havaitsemaa "Pullaa ja mehua" –kuponki-ideaa. Esimerkiksi kun seuran tai tallin toimintaa esitellään erilaisilla messuilla, voi siellä jakaa kuponkeja, joihin on merkitty ratsastuskilpailujen päivämäärät. Kuponkia vastaan saa kisapaikalla mehua ja pullan. Kupongit maksavat todennäköisesti itsensä takaisin muina kisakahvio-ostoksina ja jopa uusina harrastajina ja sitä kautta jäseninä.
• Kuuluttajalla on iso rooli kisatunnelman luojana. Huumoria kannattaa käyttää sopivasti ja väliin vielä asiallisia tietoiskuja kilpailutoiminnasta pelkän tulosten luettelemisen sijaan, niin kisa muuttuu myös katsojia kiinnostavammaksi.
• Seuran kannattaa hyödyntää myös menestyneimpiä ratsastajiaan seurakilpailuissa ja käyttää heitä ”idoleina”. Nämä ratsastajat voivat opastaa kilpailuihin liittyvissä asioissa tai osallistua palkintojenjakoon.