Varusteet

Alkuun pääsee ilman isoja hankintoja

Ratsastuksen voi aloittaa ilman kalliita välinehankintoja. Tarvitset sopivat jalkineet, kuten leveä- ja matalakorkoiset kengät, esimerkiksi kumisaappaat käyvät hyvin. Mukavat ja joustavat housut, joissa ei ole hankaavia saumoja, käyvät ratsastukseen parhaiten. Lisäksi on hyvä olla käsineet. Jäsentalleissa kypärän käyttö on pakollista, yleensä sen voi lainata, mutta oma, hyvin istuva kypärä on turvallisin.

TIETOA TURVAVARUSTEISTA

Kypärien ja turvaliivien tulee istua

Kypärän ostamiseen kannattaa käyttää aikaa. Turvallisin on se, joka istuu päähän parhaiten. Myöskään turvaliiviin ei pidä jättää kasvun varaa. Kaikki nykyään myytävät kypärät ovat saaneet turvallisuudesta kertovan CE-hyväksynnän. Vanhanaikaisia ohuita kypäriä ei saa myydä enää kypärä-nimikkeellä, vaan ne ovat ratsastuspäähineitä.

Kypärää valitessa on ensiarvoisen tärkeää sovittaa sitä päähän. Muun muassa kypärien soikeus ja syvyys vaihtelevat. Lahjakypärä on hyvä idea, mutta silloin kannattaa varmistaa vaihto-oikeus. Talvikäyttöä varten kannattaa harkita toista kypärää, jonka alle mahtuu lämmittävä kypärämyssy tai alushuppu.

Käytössä kypärän sisukset litistyvät hiukan, joten kypärä saa mieluummin olla aavistuksen tiukka kuin turhan väljä. Sitä pitää pystyä liikuttamaan päässä, mutta se ei saa hölskyä tai pudota päätä liikuteltaessa. Jos kypärää sovitettaessa tuntuu siltä, että sitä pitää työntää syvemmälle päähän, ei kypärä ole oikein istuva.

Perusmallin kypärä on hyvä ja turvallinen kun siinä on kolmipistekiinnitys. Materiaali on suurimmaksi osaksi ABS-muovia. Malleja on erilaisia, ja hinnat vaihtelevat 50 eurosta ylöspäin.

Kevyt on mukava
Kevytkypärän saa omakseen edullisimmillaan noin 80 eurolla. Ne on valmistettu vaihdellen muun muassa hiilikuidusta ja styroksista. Kalleimmat kevytkypärät ovat merkkitavaroita, ja hinnat kipuavat jopa 300 - 400 euroon.

Joissain malleissa kypärän uumenista löytyy turvallisuutta lisäävä rautaverkko, ja myös kypärän kiinnitykset ovat monimutkaisemmat, mikä parantaa päässä pysymistä. Hintaa ei kuitenkaan lisää niinkään turvallisuus, vaan käyttömukavuus.

Kevytkypärät ovat nimensä mukaisesti oleellisesti tavallisia kypäröitä kevyempiä. Lisäksi niissä on ilmastointireikiä, pehmeämmät sisukset, ehkä myös nahkaremmit.

Käytetyn ostoa ei suositella - ja kolauksen saanut kypärä täytyy vaihtaa!

Ratsastuskypärä tulee uusia aina kovan kolauksen aiheuttaman putoamisen jälkeen, koska isku yleensä vahingoittaa kypärän rakennetta. Muutokset ovat usein mikroskooppisia, vaimentava aine painuu iskussa kasaan, jolloin kypärän kyky vaimentaa seuraava isku heikentyy. Tämän takia ei kannata ostaa käytettyä kypärää tuntemattomalta. Saappaat ja ratsastushousut ovat eri asia.

Vanhuuden takia kypärää ei juuri täydy uusia, jos se on säilytetty kohtuullisissa olosuhteissa. Jos taas kypärä on saanut kärsiä sadetta ja kylmää, ja se raksuu ja natisee taivutellessa, sen turvallisuusominaisuudetkin ovat oletettavasti heikentyneet.

Kenttäratsastajille on oma kypäränsä, jossa ei ole lainkaan lippaa. Kenttäkypärän kanssa käytetään silkkistä tai samettista päällystettä, jossa sitten saattaa olla lippakin. Kypärän pinta on karhea, jotta silkki pysyy hyvin paikoillaan.

Turvaliivi on tyköistuva

Kypärän ohella toinen tärkeä turvallisuusvaruste on turvaliivi. Liiviä voi käyttää koko ajan tai vain todennäköisemmissä putoamistilanteissa, esimerkiksi esteillä, maastossa tai nuorilla hevosilla ratsastettaessa.

Kaikissa kenttäkilpailuissa ja useissa maastoesteharjoituksissa turvaliivi on pakollinen. Kilpailusäännöissä, jotka löytyvät materiaalisalkustamme, on määritelty mitkä liivit ja kypärät soveltuvat kenttäratsastukseen.

Liivi suojaa kylkiluita, selkärankaa, sisäelimiä ja kaikkea niillä seutuvilla. Sitä käytetään maun mukaan takin alla tai päällä. Liiviin voi kiinnittää erikseen myytävät olkasuojat ja niskasuojan.

Turvaliivejä löytyy kahta eri mallia: kiinteää ja palaliiviä. Turvallisuusominaisuudet eivät juuri eroa, mutta palaliivi on mukavampi päällä liikkuvuutensa ansiosta. Molemmat liivit kuitenkin pehmenevät lämmetessään. Kiinteät liivit maksavat noin 130 eurosta ylöspäin, palaliivien hinnat alkavat noin 250 eurosta.

Liivi joko pujotetaan päälle, tai siinä kulkee vetoketju edessä. Joidenkin mallien istuvuutta parantaa nyöritys sivuilla. Turvaliivin tulee olla mahdollisimman tyköistuva ollakseen turvallinen. Se ei saa esimerkiksi nousta ylös olkapäistä. Takana liivin pitää jäädä tarpeeksi ylös, ettei liivi ota satulan takakaareen kiinni. Joskus asiaa auttaa se, että liivin takaa leikataan pala pois.

Pienimmät turvaliivit sopivat 6-7-vuotiaille lapsille, isoimmat ovat kokoa XL. Sirot aikuiset saattavat löytää parhaiten istuvan liivin lasten isoja kokoja sovittamalla.

Turvaliivit on luokiteltu kolmeen eri turvallisuusluokkaan, joista turvallisin on luokka Beta III. Lisäksi myös turvaliiveille annetaan CE-hyväksyntä. Osa CE-hyväksytyistä turvaliiveistä on luokkaa Beta II.

Muut turvavarusteet

Ratsastajan käsien suojaamiseksi kannattaa aina ratsastaessa käyttää hansikkaita. Myös tukevat jalkineet ovat välttämättömyys. Jalkineissa on tärkeää se, että ne yltävät nilkan yli ja että niissä on matala korko, jotta jalka ei luiskahda jalustimesta läpi. Jalustinten pitää olla niin leveät, että talvijalkineetkaan eivät jää niihin kiinni.

Ennen ratsaille nousua kannattaa tarkistaa, että päällä ei ole mitään, mistä voi maastossa tai putoamistilanteessa jäädä kiinni hevoseen tai esimerkiksi oksaan. Sopimattomia ratsastusvarusteita ovat esimerkiksi hupparit tai muut kiinteän hupun sisältävät takit. Kaulaliinan paikka on puseron tai takin alla, takin pitää olla kiinni. Ratsastushousuiksi soveltuvat kaikki materiaalit, jotka joustavat eivätkä ole liukkaita.