Katriina Viljamaa-Rissanen
SUOMENHEVONEN - LIIKETTÄ JA ALKUVOIMAA
Kirkkonummen pääkirjastossa Porkkalasalissa 28.10. - 28. 11.
2009
Kirjaston aukioloaikoina ma - pe klo 9 - 20, la ja aattoina klo 9
- 15
Kirjaston teematreffeillä 4.11. klo 18.00 Katriina
Viljamaa-Rissanen kertoo suomenhevosesta töittensä
lähtökohtana.
Katriina Viljamaa-Rissanen on työskennellyt vuodesta 2006
lähtien projektin parissa. Hän on harrastanut hevosia koko ikänsä
ja halusi rajata aiheen suomenhevosiin henkilökohtaisena
kannanottona tulevaisuuden suomenhevosen puolesta.
Työt ovat värikynä-pastellitöitä, vauhdikkaita ja energisiä.
Viljamaa-Rissanen haluaa esittää suomenhevosen niin kuin sen itse
kokee: karismaattisena, hauskana ja persoonallisena hevosena.
Näyttely oli aiemmin esillä Lappeenrannan Linnoituksessa Galleria
Kaakaopavussa
26.6. - 17.7. 2009. Näyttelytöitä oli esillä Kuninkaallisten aikaan
Ypäjällä Kartanon koululla.
Taiteilija kertoo töiden synnystä näin:
"Olen kuvannut hevosia kolmena kesänä vapaana varusteista eri
puolilla Suomea, kuitenkin pääasiassa Ypäjän ori- ja
tammalaitumilla. Kuvaaminen on ensimmäinen luonnosvaihe. Ideat
töihin ovat tulleet vastavuoroisesti. Usein hevonen on esittänyt
ajatukseeni kiinnostavamman ratkaisun. Työt syntyvät hevosen
ehdoilla.
.
Koen mallini kuvaustilanteessa hyvin intensiivisesti. Vuosien
hevoskokemus on vaikuttanut taitoon nähdä hevonen, lukea ja tulkita
sen eleitä ja mielentilaa. Kuvaamisen tunnelataus siirtyy energiana
uudestaan työskennellessä lopulliseen maalaukseen.
Runsaasta luonnosmateriaalistani oli hyvä jatkaa. Vaikka
hevosessa visuaalisesti minua kiinnostavat liike ja valo, olen
ollut tarkka myös rakenteen suhteen. Nämä ovat tosi suomenhevosia,
ei fantasiaa.
Työskennellessäni olen kuunnellut Jukka Tiensuun modernia
taidemusiikkia: Minds and Moods, mikä on osaltaan vaikuttanut
maalausten käsittelyyn. Kokonaisuus on dynaaminen ja herkkä.
Kieli ja sanat ovat vahvasti yhteydessä kuvalliseen ilmaisuuni.
Töiden nimet ovat kuin pussillinen herkullisia suomensanoja. Olen
maistellut niitä koko työskentelyjaksoni ajan, heti ensimmäisestä
ideanpoikasesta lähtien.
Nimistö pohjautuu perinteiseen suomenhevosen
nimeämistapaan.
Mikään työ ei ole mallinsa niminen, koska maalaus elää omaa
elämäänsä.
Nimet ovat kansanomaisia, kuvaavia, hauskoja, laulullisia ja niissä
on usein Kalevalan sointuja.
Sanoissa on suomenkielen sointia. Suomenhevonen liikkuu töissäni
Suomen kielen maisemassa, on komeasti nimissäänkin omamme. Pari
työtä olen nimennyt ruotsiksi, huomioidakseni Länsi Uudenmaan ja
Pohjanmaan hienot suomenhevoset.
Olen hyvin iloinen että näyttelyni suojelijaksi sain Tarja
Halosen. Se korostaa suomenhevosen arvoa kansallisena aarteenamme,
jolla on tulevaisuutta."