Suomen vikellysjuoksuttajat huippuvalmentajan opissa

Juoksuttajan roolia vikellyksessä ei kannata väheksyä; hän on useasti vikellyshevosen kouluttaja, ratsastaja ja valmennus- sekä kilpailutilanteessa se henkilö, joka vastaa hevosen suorituksesta (kilpailuissa vähintään 20% pisteistä muodostuu hevosen suorituksesta). Vikeltäjän tärkein tehtävä suhteessa hevoseen on olla häiritsemättä tämän työskentelyä, tahtia ja tasapainoa. Tanskalainen Lasse Kristensen on voittanut useita arvokisamitaleja vikellyksessä. Viime vuosikymmenellä hän ei kuitenkaan itse ole vikeltänyt, vaan toiminut juoksuttajana.

Sunnuntaina 20.2 Suomen vikellysmaajoukkueen ja kehitysryhmän neljä juoksuttajaa kokoontuivat Ruskeasuon maneesiin saamaan Lasse Kristenseniltä valmennusta ja neuvoja juoksutuksessa. Osallistujilla oli omat hevoset mukana, ja valmennus oli hyvin yksilöllistä ja konkreettista. Lasse nimittäin ohjasi jokaista juoksuttajaa kirjaimellisesti kädestä pitäen tässä taitoa vaativassa tehtävässä. Vikellyksessä yhdestä neljään minuuttiin kestävä kilpailusuoritus tapahtuu vasemmassa laukassa ympyrällä, joka on vähintään 15 metriä halkaisijaltaan. Vaatii jo paljon, että saa hevosen ratsastamalla laukkaamaan tämän ajan hyvässä rytmissä, tahdissa, tasapainoisesti ja kannatellen itseään, puhumattakaan siitä että hevosta ohjataan liinasta. Kun yhtälöön vielä lisätään yhdestä kolmeen vikeltäjää, jotka hyppäävät vauhdissa selkään ja suorittavat mitä erikoisempia voimisteluliikkeitä, jokainen varmaankin ymmärtää, että hevosen ja juoksuttajan yhteistyön on oltava saumatonta. Hevosta ratsastettaessa on ratsastajalla apunaan ohjat, paino, pohkeet, ääni ja ehkä raippa – kun taas juoksuttajalla on apunaan vain liina, ääni ja piiska.

Lasse painotti hevosen ja juoksuttajan välisen kommunikaation selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Esimerkkinä tästä hän käyttää askellajien välisille siirroille yhtä komentoa ja askellajin sisäisille tempon muutoksille eri komentoa. On tärkeää pitää hevosen huomio jatkuvasti juoksuttajassa ja ennakoida hevosen reaktioita ja tekemisiä. Hevosta pitää houkutella tekemään oikein ja palkita aina oikea käytös esimerkiksi pehmeällä kädellä ja äänellä. Jotta vikellyshevonen saadaan työskentelemään monipuolisesti lihaksillaan, apu- ja sivuohjien oikea käyttö on erittäin tärkeää. Lasse vaihtaa yleensä ohjien pituutta ja paikkaa noin kuusi kertaa yhden treenin aikana. Hän antaa myös hevosen mennä pitkänä aina kun mahdollista; jopa suurissa kv-kilpailuissa areenalle juoksua odottaessaan hän päästää hevosensa venyttelemään kaulaa, etteivät lihakset suorituksen aikana alkaisi kramppaamaan.

Kaikki juoksuttajat olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa oppiin ja toivoivat saavansa lisää valmennusta tulevaisuudessa. Jokainen hevonen ja juoksuttaja teki huimaa edistystä jo tämän yhden valmennussession aikana. Vikellystuomarina toivonkin, että tulevalla kaudella saan antaa hienoja hevospisteitä!

Kirjoittanut: Karolina Wickholm, kansallinen ja FEI vikellystuomari