Kauas on tultu niistä ajoista, kun elämässäni alku- ja loppukäynnit tehtiin röökiä poltellen ja kaverin kanssa naureskellen. Olimme nuoria, huolettomia ja meillä oli vankka usko siihen, ettei mitään pahaa tapahdu. Ei tietenkään – mehän osaamme tämän homman. En osaa edes arvioida, montako sataa palavaa tumppia minä ja tuttuni olemme vuosien varrella heittäneet hevosen selästä pusikkoon, ojaan tai maneesin pohjalle. Tai montako sataa tupakkaa on poltettu tallin edustalla ja tumpit huolettomasti viskattu avonaiseen tuhkikseen.

Palotarkastajan ja aikuisen minän näkökulmasta toiminta on ollut täysin sopimatonta – ja ennen kaikkea vaarallista. Olemme omalla toiminnallamme asettaneet vaaraan itsemme lisäksi lauman hevosia, muita ihmisiä sekä mittavan kiinteistöomaisuuden. Entä jos se yksi tumppi olisikin sytyttänyt kuivan heinän? Kuinka nopeasti palo ehtisi levitä tallissa, jossa on kymmeniä eläimiä, kuivaa turvetta, ovissa loimia ja muuta palamiskelpoista materiaalia?

Hevosella ei ole mahdollisuutta paeta savua tai tulta suljetusta karsinasta. Olimmeko tietoisia aiheuttamastamme riskistä? Emme olleet. En syytä nuorta kouluratsastajaminääni enkä silloista kaveriporukkaani. Turvallisuuskulttuuri talleilla on pitkään sallinut tämänkaltaisen toiminnan – ja paljon muutakin. Tieto on kuitenkin lisääntynyt vuosien varrella. Onneksi myös hevosurheilussa terveelliset elämäntavat ja turvallisuus ovat vähitellen saaneet enemmän jalansijaa.

Suomen Ratsastajainliitto nikotiinittoman ratsastuksen -teemaan sopii hyvin pieni muistutus tupakoinnin vaaroista myös paloturvallisuuden näkökulmasta. Vuosina 2020–2024 pelkästään tupakasta syttyi Suomessa yhteensä 906 rakennuspaloa, 919 maastopaloa sekä 1.100 muuta tulipaloa. Näissä paloissa ylivoimaisesti yleisin syttymissyy oli ihmisen oma toiminta. (Pelastustoimen taskutilasto 2020–2024, Liukkonen & Loponen)

Osalla talleista turvallisuuskulttuuri on jo hyvällä tasolla, mutta parantamisen varaa löytyy lähes aina. Tallilla yhden huolimattomuus on kaikkien riski. Ennen kesää on loistava aika käydä omalla tallilla läpi esimerkiksi seuraavat paloturvallisuuteen liittyvät asiat:

• Voisiko tallialue olla täysin savuton? Jos tupakointi on sallittua, onhan tupakointipaikka selkeästi merkitty, riittävän kaukana rakennuksista ja varustettu asianmukaisella tuhka-astialla (esim. kannellinen, vedellä täytetty astia tai tarkoitukseen suunniteltu tuhkakuppi). Huomioi tämä myös tapahtumien, kuten kilpailujen, aikana. Alkusammutuskalustoa tulee olla riittävästi, sen tulee soveltua käyttötarkoitukseen ja olla helposti saatavilla.
• Kulkureittien tulee olla esteettömät. Nyt on hyvä hetki kerätä ylimääräiset loimet ja muut palamiskelpoiset materiaalit pois käytäviltä ja oviaukoista.
• Tarkista palovaroittimet. Erityisesti sosiaalitilat, satula- ja valjashuoneet sekä loimien kuivaushuoneet ovat tiloja, joissa palovaroitin on hyvä olla. Sen tehtävä on havahduttaa alkavaan paloon ajoissa – silloin alkusammutuksella voidaan vielä pelastaa kiinteistö, omaisuus sekä ihmiset ja eläimet. Kasalla hiiltyneitä merkkisatuloita ei tee mitään.
• Kuumakengitys on hot, mutta kengityspaikka ei saisi olla not. Huolehdi paloturvallisuudesta myös kengityksen aikana.

Turvallisuus ei ole sattumaa – se on päivittäisiä valintoja. Myös silloin, kun kukaan ei katso. 

Turvallista kesää toivottaa nykyinen tätiratsastaja ja porkkanan syöttäjä,

Palotarkastaja Elena Raitmaa, Varsinais-Suomen Pelastuslaitos 

Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö on yleistynyt nuorten parissa. Tuotteiden käyttö on yksi merkittävimmistä elintapoihin liittyvistä haasteista terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Ongelman ratkaisujen tukemiseksi Syöpäjärjestöjen Nikotiiniton urheilu -toiminta ja Suomen Ratsastajainliitto aloittavat Nikotiiniton ratsastus -yhteistyön keväällä 2026. Lämmin kiitos palotarkastaja Elena Raitmaalle kommenteista ja kolumnista ratsastusyhteisön paloturvallisuuden puolesta.