Susun kiinnostus hevosiin alkoi jo lapsena 10-vuotiaana Forssan ratsastajien tallilla Pilvenmäellä. Perheen yhteiseksi harrastukseksi tuli hevoset ja ratsastus. Susun ensimmäiset hoitohevoset olivat suomenhevonen Marne ja tämän jälkeen welsh-poni Fanhults Figaro eli Figge, josta tuli perheen ensimmäinen oma poni.

Kouluttautumisen hevosalalle Susu aloitti Hevostalouskoulussa, josta valmistui 1984. Hevostalouskoulun jälkeen hän työskenteli Husön ratsastuskeskuksella, kunnes haki ratsastuksenohjaajakoulutukseen ja valmistui sieltä 1985. Ratsastuksenopettajaksi Susu valmistui 1992 ja Master opettajaksi 2000 tekemällä Ratsastuksenopettajan kansainvälisen IGEQ:n level III näyttökokeen Starumissa Norjassa. Kouluttautumisen välissä Susu oli hevostöissä Puolassa, Englannissa ja Ruotsissa.

Ammatillinen opettajankoulutus 1994 antoi hänelle pätevyyden toimia ammatillisessa oppilaitoksessa opettajana. Opettajana Susu oli taitava ja kannustava. Hän koulutti vuosittain opettajan työssään Hevosopistolla lukemattoman määrän hevosenhoitajia, ratsastuksenohjaajia ja - opettajia sekä master-opettajia esteratsastuksessa sekä nuorten hevosten kouluttamisessa aina sisäänratsastuksesta kilpakentille. 

Lisäksi hän toimi hevosalan koulutuksen kehittäjänä sekä näyttöjen arvioijana ja osallistui myös hevosalan tutkintojen kehittämistyöhön. Hänen opetuksensa vaikutus näkyy vahvasti nyt ja tulevaisuudessa maamme hevosalan toimijoiden arjessa monipuolisena osaamisena sekä suomenhevosen ja suomalaisen ratsukasvatuksen arvostamisena sekä sen tärkeyden ymmärtämisessä.

Hevostenvalmentajan ammattitutkinto eli ratsuttajan tutkinnon Susu suoritti 1998 ja monipuolisena ammattilaisena hän koulutti ja kilpailutti useita eri hevosia sekä opetus että kilpahevosiksi. Aktiivisena kilparatsastajana hän kilpaili uransa aikana vaativalla tasolla koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa. Kouluhevosina Susulla oli mm. Matadorin poika Garfield, jolla hän ratsasti mm. joukkue SM kultaa Ypäjän Ratsastajien joukkueessa. Lähinnä sydäntä oli esteratsastus, jossa hän kilpaili kansainvälisellä 150- tasolla hevosillaan Merry Adagio ja Yessica saavuttaen lukuisia voittoja ja sijoituksia sekä neljännen sijan Finnderbyssä Merry Adagiolla 1993. Hän kilpaili sekä suomenhevosilla että lämminverisillä. Suomenhevosia Susulla oli useita kilpailtavia. Suomenhevostenmestaruustasolla hän voitti suomenhevosten kenttämestaruuden Lentopölyllä 1987 ja lisäksi Olvella kaksi hopeamitalia. Matsilla hän voitti suomenhevosten estemestaruuden vuonna 1991 ja Auran Vireellä 1997 sen lisäksi Matsilla kaksi hopeista ja kolme pronssista mitalia. 

Hevoskasvatus oli Susulle sydämen asia ja koko uransa ajan hän kehitti hevosjalostusosaamistaan kouluttautumalla Suomessa ja ulkomailla. Hänen jalostusvalintojensa ansiosta ypäjäläinen hevoskasvatus on saanut tunnettuutta sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän on suorittanut myös Suomen Hippoksen näyttelytuomaripätevyyden ja toiminut lukuisissa asiantuntija- ja arviointitehtävissä hevosjalostuksen työryhmissä ja -tapahtumissa.

Susun monipuolisesta hevososaamisesta kertoo myös se, että hän on suorittanut myös ravikortin ja ajanut kilpaa raveissa kerran ja voittanut, voittoprosentin ollessa 100, hän kuitenkin päätti antaa ravihevosten ohjat ravivalmentajille.

Työuransa Ypäjällä hän aloitti toimimalla opettajana ja tallimestarina Ypäjän maatalousoppilaitoksella, mutta Hevosopiston perustamisesta 1993 asti hän toimi ratsastuksenopettajana aina vuoteen 2019 asti. Tämän jälkeen hän toimi edelleen aktiivisesti Ypäjällä valmentaen, opettaen ja kouluttaen hevosia ja ratsastajia. Susu opiskeli myös ammattikorkeakoulututkinnon erikoistuen Hevosalan liiketoimintaan. 

Hevoskasvatuksessa hän jatkoi kasvatustoimintaa kasvattajana ja myös neuvoen ja auttaen jalostusvalinnoissa apua tarvitsevia kollegoitaan.

Työuransa aikana Susu oli perustamassa ja kehittämässä Suomenratsujen Kuninkaalliset ja suomenhevosten laatuarvostelu -tapahtumia. Hän osallistui Finnderby-tapahtumaan sekä kilpailijana että järjestelyorganisaatiossa esteratsastuskilpailujen johtajana. Lisäksi Susu antoi panoksensa mm. ratsuhevosten oripäivien kehittäjänä ja järjestäjänä.

Varsinainen lähtölaukaus Kuninkaallisille tuli nuorten hevosten laatuarvostelukilpailuista, jotka alkoivat Nurmijärvellä vuonna 1994. Kun kilpailupaikaksi haluttiin Ypäjä, tuli Susu Lindforsin ja Päivi Laineen mieleen yhdistää show-näyttelyt ja laatukilpailut yhdeksi suureksi tapahtumaksi Saksan Bundeschampionaatin tapaan. Näin syntyi suomenhevosviikonloppu, joka myöhemmin sai nimen Suomenratsujen kuninkaalliset. Vuosi oli 2002.

Sekä kansainvälisen että suomalaisen ratsastusmaailman ja eritoten suomenratsun kehityksen tuntijana Susu näki mahdollisuuden saada tällaisesta tapahtumasta hyvä työkalu suomenhevosratsun jalostusvalintaan. Susun mielestä laatuarvostelu tuo koulutukseen selkeitä tavoitteita ja nostaa suomenhevosten koulutustasoa sekä käytettävyyttä erilaisissa tehtävissä sekä harrastus-, opetus- että kilpahevosena. Vuonna 2020 Laatuarvostelu ja Kuninkaalliset alettiin järjestää eri ajankohtana. Susun innoittamana Ypäjän Hevosystäväinseura otti suomenhevosten laatuarvostelun valtakunnallisen koordinoinnin sekä Ypäjällä järjestettävän finaalin vetovastuun vuonna 2022. Susu valittiin vuonna 2023 Ypäjän Hevosystäväinseuran puheenjohtajaksi. 

Jäämme kaipaamaan Susua. Hänen aktiivista ja innokasta otetta kehittää ja järjestää sekä organisoida tapahtumia sekä kykyä opettaa ja kouluttaa niin hevosia kuin ratsastajiakin. Susun sytyttävä ja kannustava ote opettamiseen ja oppilaisiin on jättänyt pysyvän jäljen hevosurheiluun ja kasvatukseen, jota vaalimme täällä Ypäjällä. Ystävänä Susu oli huolehtiva, mukaansatempaava ja aito, joka auttoi ja kannusti monia kollegoita ja oppilaita etenemään ja uskomaan omiin kykyihinsä.

Susua jäivät kaipaamaan puoliso Carl-Harry Frey, sisar Milla Lindfors perheineen sekä äiti ja lisäksi suuri joukko läheisiä ystäviä, sukulaisia ja työtovereita. Susun poismeno kosketti syvästi koko hevosyhteisöä.

Susua kaivaten ja hänen vaikuttavaa elämäntyötään hevosurheilun hyväksi kunnioittaen
Helena Jansson ja Anu Korppoo