Esittelyssä lounaissuomalaisia toimihenkilöitä

Olen 45 vuotias hevostaloutta pyörittävä perheenäiti. Aloitin ratsastuksen 7- vuotiaana ihan kavereiden mukana. Vuonna 1995 ostin maatilan ja unelma oman hevosen kotona pitämisestä tuli todeksi. Tästä alkoi ratsastusurani varsinaisesti. Olen IV kouluratsastustuomari. Päädyin tuomarikoulutukseen kun halusin konkreettisesti oppia lisää kouluratsastuksen arvosteluperusteista.

Tuomarin työstä on paljon iloa ja inspiraatiota myös treenaamiseen ja valmentamiseen. Toimihenkilönä toimimisessa on kuitenkin erittäin haasteellista eläimen hyvinvoinnin huomioiminen. Kun näkee tyytymättömän hevosen, ylipainoisen ratsastajan jne on asioihin joskus vaikea suhtautua. Suurimassa osassa tällaisia tapauksia ihminen ei ymmärrä aiheuttavansa eläimelle epämukavaa oloa. Toinen askarruttava asia on lojaalinen arvostelu ratsastajasta huolimatta. Pienessä piirissä on erilaisia tunnesiteitä ihmisten välillä ja ne pitäisi pystyä täysin nollaamaan arvosteluhetkellä. Sehän on kuitenkin inhimillistä että tunnetta ei voi täysin nollata.

Tänäpäivänä treenaan innokkaasti ratsastusta ja yritän kartuttaa osaamista hevosmaailmassa. Yritän auttaa ihmisiä myymään hevosiaan, valmennan ratsukoita ja päätyönäni pyöritän 30 hevosen täysihoitotallia. Kaikille ratsastajille suosittelen kilpailemista jollain tasolla vaikka kilpailuharjoitusten muodossa. Kilpailemisesta saa hyvät kiksit ja arvion ratsukon tasosta. Näin voi tehdä itselleen kehittymishaasteita. Ratsastus on niin vaikea laji, että siinä kehittyminen vaatii paljon harjoittelua ja ennen kaikkea erilaisten tunnetilojen käsittelyä. Olen huomannut, että ihmiset jotka kilpailevat ja ottavat pettymykset, onnistumiset, ilot sekä surut vastaan, he kasvavat ihmisinä kohti tasapainoa itsensä ja hevosensa kanssa.

Kilpailuiloa kaikille!