Ansioristit luovutettu SRL:n kunniajäsenille

10.12.2025

Suomen Ratsastajainliiton ensimmäiset ansioristit luovutettiin SRL:n kunniajäsenille lounastilaisuudessa Kalastajatorpalla.

Vasemmalta Juha Erola, Jukka Koivisto, Kristian Nyman, Leena Valtanen, Tom Gordin, Kristina “Jepa” Idman, Henrik Arle, Kaija Borup, Pertti Paloheimo ja Marjukka Manninen. Kuva Kaisa Kähö.

 

Ansioristi myönnetään henkilölle, joka on ansioituneesti toiminut liiton hyväksi ja myötävaikuttanut koko maan ratsastusurheilun edistämiseksi.

Ansioristit luovutettiin seuraaville henkilöille:
Heikki Anttinen
Henrik Arle
Kaija Borup
Tom Gordin
Kari Haimi
Kristina “Jepa” Idman
Kyra Kyrklund
Kari Launo
Jukka-Pekka Leskinen
Kristian Nyman
Pertti Paloheimo
Tapani Peltonen
Tutu Sohlberg
Leena Valtanen
Venla Väätänen
Christopher Wegelius (kunniapuheenjohtaja)

Ratsastajainliiton kunniajäsenten lounastilaisuudessa paikalla ollut Kristina “Jepa” Idman kertoo, että ansioristin saaminen on hänelle suuri kunnia.

“Se merkitsee minulle hyvin paljon”, iloitsee Idman.

Nykyisin Inkoossa asuva Idman, 81, on aloittanut ratsastuksen opettamisen jo 17-vuotiaana. Hän on ollut ratsastuksenopettajana ja kouluratsastuksen valmentajana jo huikeat 64 vuotta. Hän kertoo, että hän ei edes ole ajatellut tekevänsä mitään muuta uraa.

“Se on kiva nähdä, kun ihmiset oivaltavat ja menevät eteenpäin. Sitten toivoo, että pystyy hyvin auttamaan silloin, kun menee vähän taaksepäin. Ratsastus on taitolaji ja tunnelaji”, tiivistää Idman.

Idman on aloittanut ratsastuksen opettamisen Ruskeasuolla, jonka jälkeen hän on opettanut useilla muilla talleilla. Hänellä on ollut 19 vuoden ajan myös oma ratsastuskoulu, Sarsbacka Ridskola. Hän on useaan otteeseen palannut takaisin Ruskeasuolle ja Tuomarinkylään opettamaan ja valmentamaan. Idman toimii edelleen valmentajana. Hän on ollut 35 vuotta myös Helsinki International Horse Show’ssa vapaaehtoisten ryhmänjohtajana.

Ratsastusurheilua ajatellen Idman toivoo, että hevosharrastus ei olisi vain sitä, että tulee talliin, nousee hevosen selkään, ja sitten lähtee kotiin. 

“Se on niin hirveän paljon muuta. Se on hevosen hoitamista, hevosiin tutustumista, ja että seuraa toisten ratsastusta”, summaa Idman.