”Olemme kiitollisia mukana olosta ja hyvästä yhteistyöstä asetuksen valmistelun loppuvaiheessa. On kuitenkin tärkeää, että tulevaisuudessa alan avaintoimijat, kuten Ratsastajainliitto ja Suomen Hippos, ovat mukana valmistelussa alusta alkaen.”

”Mielestämme laki olisi ollut riittävä ohjaamaan alan toimintaa. Näin tarkkaa asetusta ei olisi tarvittu, eikä sellaista yleensä vastaavissa tapauksissa ole ollutkaan. Asetusten tulkinnat voivat johtaa arjessa ja meille tyypillisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa huonoihin käytännön ratkaisuihin. Tämän vuoksi tarkkaa säätelyä sisältävä lopputulos on meidän kannaltamme ainoastaan tyydyttävä”, sanoo Marjukka Manninen.

Asetuksessa otetaan kantaa hevosen käsittelyyn, varusteisiin, hoitoon, sosiaalisiin suhteisiin, ruokintaan ja juottoon, hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen, tarhaukseen ja laiduntamiseen sekä pihattojen, tarhojen ja karsinoiden kokoon.

”On hyvä, että lopullinen asetus ei säätele varsinaisia hevosen varusteita. Tämä säädäntö tulee erittäin hyvin ja kattavasti kansainvälisen ratsastajainliiton, FEI:n ja Ratsastajainliiton sääntöjen kautta. Niissäkin hevosen hyvinvointi on ehdoton ykkösprioriteetti. Lisäksi asetus olisi helposti johtanut tilanteisiin, joissa olisi jouduttu ratkaisemaan kilpailusääntöjen ja asetusten ristiriitatapauksia ja ensisijaisuuskysymyksiä eri tilanteissa.”

”Asetus ottaa voimakkaasti kantaa hevosiin liittyvään infrastruktuuriin. On tietenkin selvää, että rakennettuun ympäristöön kohdistuvat vaatimukset aiheuttavat aina kuluja, jotka kasvavat sitä mukaan, kun yksikkökoot kasvavat. Jo pitkään jatkuneet taloudellisesti haastavat ajat ovat koetelleet ja heikentäneet yrittäjiä. Asetuksen aiheuttama investointipaine ei taloudellista ahdinkoa helpota,” toteaa tallitoiminta- ja vastuullisuuspäällikkö Minna Peltonen.

”Moni talliyrittäjä joutuu miettimään ratkaisuja ruokintajärjestelyihin karkearehun osalta. Tarhojen pohjien remontit ja karsinaremontit tulevat nyt eteen, kun edelliset asetusten aiheuttamat karsinoiden suurentamiseen liittyvät investoinnit on juuri saatu maksettua.”

Asetus astuu voimaan ensivuoden alussa. Viiden vuoden siirtymäaikaa toteutetaan varsan vieroitusiän, veden saannin ja karkearehuruokinnan paastoajan minimituntimäärissä.

Varsaa ei saa vieroittaa emästään ennen kuin vähintään kuuden kuukauden ikäisenä vuoden 2031 tammikuusta alkaen. Silloin viimeistään hevosilla on oltavat juomavettä tarjolla vähintään kuuden tunnin välein.  Juoma-automaattien virtausnopeuden on oltava vähintään kuusi litraa minuutissa. Karkearehun saanti on järjestettävä siten, ettei hevosen tarvitse olla ilman karkearehua yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia.

Uuden rakennettavan talli- ja pihattorakennuksen yhteydessä olevan tarhan pinta-alan on oltava vähintään 300 neliömetriä.  Ennen tämän asetuksen voimaantuloa rakennetun talli- ja pihattorakennuksen yhteydessä olevaan tarhaan ei sovelleta 300 neliömetrin vaatimusta, paitsi jos rakennuksessa ei ole pidetty hevosia viimeisen 10 vuoden aikana. 

Toiminnassa olevaan tai talliin, jonka rakennuslupa on asetuksen tullessa voimaan vireillä, sovelletaan yli 170 cm kokoisen hevosen vähimmäispinta-alavaatimuksessa 10 vuoden siirtymäaikaa. Säkäkorkeudeltaan yli 170 cm hevosen karsinan minimikokovaatimus on jatkossa 10 ja yli 180 cm hevosen 11 neliömetriä.

”Yksityiskohdista mainittakoon positiivisena se, että olemassa olevien tallien tarhakokoihin ei tarvitse lähteä tekemään muutoksia. On täysin välttämätöntä, että esimerkiksi kaupunkialueilla olevien tallien toimintaedellytykset säilyvät. Se on tasa-arvokysymys monestakin näkökulmasta”, huomauttaa Peltonen.

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 12.6.