Villihevosen elämä on lähtökohta, ei tavoite

Kesyhevosen päivärytmiä ja käytöstä verrataan usein villihevoseen. Verratessa on syytä muistaa, että villihevonen voi toimia lähtökohtana, mutta niiden hyvinvointi ei liene aina paras mahdollinen.

Kesyhevosen hyvinvointia arvioitaessa voi mieltää niiden voivan villihevosia paremmin. Kesyhevosen ei tarvitse tehdä työtä löytääkseen riittävästi ruokaa, niiden sairauksia hoidetaan ja terveyttä ylläpidetään esimerkiksi säännöllisen kavio- ja hammashoidon avulla. Niiden ei tarvitse paeta petoeläimiä säilyäkseen hengissä. Kesyhevosen elinikä onkin merkittävästi villihevosen ikää pidempi.

Villihevonen liikkuu runsaasti, mutta enin osa liikkumisesta tapahtuu ruuan etsimiseen ja syömiseen. Niiden rehun ravitsemuksellinen arvo voi olla hyvin heikko, ja ne saattavat kärsiä talvella nälkää. Villihevonen käyttää päivästään jopa yli puolet eli noin 12–15 tuntia ruuan etsimiseen ja syömiseen. Vajaat kymmenen prosenttia ajasta eli noin 2,5 tuntia, kuluu nopeissa siirtymissä, kuten pakenemisessa, ravaten tai laukaten. Lepoaikaa on arveltu olevan 20–45 prosenttia päivästä. Talvella levon määrä lisääntyy ja syömiseen käytetään vähemmän aikaa.

16 vs. 0 km kävelyä ruoan hankintaan

Villihevonen käytännössä liikkuu koko ajan etsiessään ruokaa ja syödessään. Australiassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin villihevosten kulkevan keskimäärin noin 16 kilometriä vuorokaudessa. Erot vaihtelivat keskimäärin kahdeksasta jopa kolmeenkymmeneen kilometriin. Joskus hevoset kulkevat jopa 12 tuntia vesipisteelle.

Verratessa eroja villien hevosten ja kesyhevosen liikkumisessa on syytä huomata, että villihevonen joutuu liikkumaan etsiessään syötävää. Kesyhevoselle rehu annetaan annoksina ja se syö pääsääntöisesti paikallaan. Ainoastaan laitumella sen ruokailu on luonnollista, hitaasti eteenpäin kävellen, pää maassa.

Villihevoset elävät yleensä niukan kasvillisuuden alueilla, kun kesyhevoset laiduntavat rehevillä, viljellyillä alueilla, ja ylipainoa saattaa kertyä helpommin. Ne saavat myös hyvälaatuista ja energiapitoista rehua, mikä lisää ylipainon riskiä.

Rehumäärän rajoittaminen tai rehun syönnin hidastaminen auttavat vähentämään riskiä lihomisesta. Heinäverkkoja käytetään yleisesti hidastamaan syömistä. Ne sijoitetaan yleensä ylös, jolloin hevosen syömisasento muuttuu. Sen arvellaan rasittavan erityisesti kaulan ja pään lihaksia. Osa hevosista kokee heinäverkot ja muut syönnin hidastimet ärsyttävinä, ja voi reagoida esimerkiksi nykimällä tai nuolemalla niitä. Jos hevonen voi valita, se syö mielellään irtonaista heinää maasta.

Hevonen elää syödäkseen

Hevosen ruuansulatus on sopeutunut villihevosen elinolosuhteisiin eli pieneen mutta melko jatkuvaan rehunsaantiin. Liian lyhyt syömisaika tai pitkä ruokintaväli ovat huonoja hevosen hyvinvoinnin kannalta.

Hevonen on ensisijaisesti karkean, kuitupitoisen rehun käyttäjä. Syömiseen käytettävä aika on hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, koska vähäinen aika voi johtaa esimerkiksi stereotyyppiseen, epätoivottuun käytöksen tai mahahaavaan. Kuitupitoinen ruokinta on hyvinvointia lisäävä tekijä, koska se kasvattaa syöntiin käytettävää aikaa, vähentää stressiä ja ähkyn riskiä.

Rehumäärän ja -tyypin lisäksi myös hevosen luonne ja seura ja lauman koko vaikuttavat. Hevoset käyttävät enemmän aikaa syömiseen, jos ne eivät ole yksin. Myös sukupuolella on merkitystä, tammat syövät hitaammin.

Hevosten tiedetään suosivan ruohovartisia kasveja, mutta esimerkiksi laitumella puuvartisten kasvien osien, kuten lehtien oksien ja kukkien, on havaittu muodostavan jopa lähes viidesosan hevosen haukkaamista suupaloista.

Hevonen reagoi valoon kaikilla soluillaan

Hevosilla on sekä vuorokauden- että vuodenaikaan liittyvää käyttäytymistä. Myös niiden fysiologia sopeutuu ajankohdan mukaan. Liikunta auttaa hevosen lihaksistoa mukautumaan vuorokausirytmiin, ja liikutusta voidaankin käyttää apuna, kun hevosta siirretään aikavyöhykkeeltä toiselle.

Vuodenaika vaikuttaa munasarjojen toimintaan, tiineyden pituuteen ja varsan syntymäpainoon. Erityisesti alkuperäisrotuisten hevosten elopaino vaihtelee vuodenajan mukaan: hevoset lihovat helposti loppukesästä ja syksystä. Talvella, erityisesti kevättalvesta, hevosten painonpudotus on taas helpointa.

Kaikilla nisäkkäillä on ”sisäinen kello”, joka säätelee laajalti fysiologiaa ja käyttäytymistä. Sisäistä kelloa rytmittää altistuminen valolle. Kesyhevoset altistuvat myös keinovalolle. Valaistustekniikan kehittyminen on tuonut perinteisten hehku- ja loistepitkien rinnalle LED-valaisimet. Niiden etuna on energiatehokkuus ja kestävyys.

Tämän lisäksi niiden avulla on voitu edistää hevosen sisäisen kellon rytmiä. Sinisten aallonpituuksien käyttäminen päivällä ja himmeiden, punaisten aallonpituuksien käyttäminen yöaikaan tukee hevosen biologisen kellon toimintaa. Sinisellä valolla on pystytty säätämään hevosen biologista rytmiä ja se voi lisästä aktiivisuutta. Epäsäännöllinen valo voi johtaa hyvinvointiongelmiin muuttamalla hevosen sisäisen kellon toimintaa.

Kirjoittaja on Hevosen hyvinvointi -työryhmän jäsen Tiina Harrinkari.

Lisää aiheesta esimerkiksi:

Auer, U., Kelemen, Z., Engl, V., & Jenner, F. (2021). Activity Time Budgets—A Potential Tool to Monitor Equine Welfare? Animals 11(3): 850. https://doi.org/10.3390/ani11030850

Collery, A., Browne, J. A., O’Brien, C., Sheridan, J. T., & Murphy, B. A. (2023). Optimised Stable Lighting Strengthens Circadian Clock Gene Rhythmicity in Equine Hair Follicles.Animals,13(14), 2335. https://doi.org/10.3390/ani13142335

Estelle, M., Magali, J., Laura, E., Sombénéwendé Rasmata, Z. Denis, B. 2023. Contribution of woody plants to horses´dietes in Mediterranean rangelands. Revue d'Elevage et de Médecine Vétérinaire des Pays Tropicaux. 76:36956. https://doi.org/10.19182/remvt.36956

Hampson, B.A., De Laat, M.A:, Mills, P.C. & Pollit, C.C. 2010. Distances travelled by feral horses in òutback`Australia. Equine Veterinary Journal 42:s38 pp.582-586. https://doi.org/10.1111/j.2042-3306.2010.00203.x

Lamanna, M., Buonaiuto, G., Colleluori, R., Raspa, F., Valle, E. & Cavallini, D. 2025. Time-activity budgert in horses and ponies: A systematic review and meta-analysis on feeding dynamics and management implications. Journal of Equine Veterinary Science 154:105684  https://doi.org/10.1016/j.jevs.2025.105684

Murphy, B.A. 2019. Circadian and Circannual Regulation in the Horse: Internal Timing in an Elite Athlete, Journal of Equine Veterinary Science. 76:14-24 https://doi.org/10.1016/j.jevs.2019.02.026

Taylor, D.E.F.; Lancaster, B.E.; Ellis, A.D. 2025. Time Budgets in Domesticated Male Icelandic Horses on Pasture Turnout in Winter and Spring. Animals 15: 3206. https://doi.org/10.3390/ani15213206