Tieteellinen tutkimus korostaa, että ratsastajan painon lisäksi kokonaisrasitukseen vaikuttavat muun muassa ratsastustaito, keskikehon hallinta, tasapaino, kunto sekä hevosen koulutus, kunto ja harjoituksen kesto. On helppo ymmärtää, että esimerkiksi talutusratsastus ja kilpailusuoritus esteratsastuksessa ovat hevosen tekemän työmäärän ja rasittavuuden osilta erilaisia. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu lukuisia eri työmääriä, joiden vaatima työteho vaihtelee.  Myös ratsastuspohja ja varusteiden sopivuus ovat merkittäviä tekijöitä.

Minkä kokoinen ratsastaja on sopiva?

Yleisesti esitetään, että ratsastajan paino ei saisi ylittää 20 % hevosen painosta. Tämä ohje perustuu Yhdysvaltain ratsuväen määräykseen 1920-luvulta, mutta tutkimukset osoittavat, että sopiva painosuhde vaihtelee yksilöllisesti. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa hevonen pystyi työskentelemään aerobisesti, kun ratsastajan paino oli enintään noin 22,7 % hevosen painosta, mutta vaihtelua oli 17–27,5 % hevosen kuntoluokan mukaan. Kun ratsastajan paino oli alle 25 % hevosen painosta, määriteltiin hevosen tekemä työ kevyeksi.

Ei koko vaan myös rakenne ratkaisee

Hevonen on luonnostaan etupainoinen. Sen etujalat kantavat noin 58 % painosta. Hevosen rakenteella on suuri merkitys kantokykyyn. Pitkä selkä ja painava ratsastaja lisäävät lannerangan venymistä, kun taas leveä selkä, kuten islanninhevosella, parantaa taakankantokykyä.

Tutkimukset osoittavat, että leveämpi lanteen alue ja paksumpi sääriluu mahdollistavat painavamman taakan kantamisen pienemmällä rasituksella. Pienet, vantterat hevoset voivat kantaa suhteessa omaan painoonsa suuria kuormia – esimerkiksi japanilainen kiso-hevonen, jonka säkäkorkeus on noin 128-130 cm, voi kantaa ravaten jopa 31 % elopainostaan.

Islanninhevosen rakenteen arvioinnissa tähdätään soveltuvuuden arvioimiseen ratsuna. Arvostelussa korostuvat pitkät etujalat, lyhyt lanneselkä ja lihaksikas lautasalue. Kehonmuoto vaikuttaa askellajien laatuun: neliömäiset hevoset menestyvät töltissä, suorakaiteen muotoiset passissa. Ratsastajan paino lyhentää töltin askelpituutta, mutta ei vaikuta tahtiin tai etujalan nostokorkeuteen.

Hevosen ylipaino heikentää sen kantokykyä ja lisää rasitusta. Lihavan hevosen ratsastajan tulisi olla kevyempi kuin normaalipainoisen hevosen ratsastajan. 

Satulan pitää istua molemmille

Varusteiden, erityisesti satulan, sopivuus on tärkeää sekä ratsastajalle että hevoselle. Ratsastajan tulee istua keskellä satulaa ja painon jakautua tasaisesti. Jos molemmille täydellisesti istuvaa satulaa ei löydy, on harkittava, voiko kyseinen ratsastaja ylipäätään ratsastaa kyseisellä hevosella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ratsastajan ja hevosen hyvinvointi muodostuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Painosuhde on tärkeä, mutta kokonaisuus ratkaisee – huomioi ratsastustaito, hevosen kunto, varusteet, vaadittu tehtävä ja sen rasitus ja yksilölliset ominaisuudet, jotta sekä hevonen että ratsastaja voivat hyvin.

Artikkelin on kirjoittanut Hevosen hyvinvointi -työryhmän jäsen Tiina Harrinkari.

Lähteet:

Cebulj-Kadune, N., Turk, A. & Krulje, P. 2024. Effects of graded exercise load on variations of certain physiological parameters in Lipizzan horses during riding – a pilot study. Comparative Exercise Physiology 20:131-143. https://doi.org/10.1163/17552559-20230049

Christensen, J.W:, Bathellier, S., Rhodin, M., Palme, R. & Uldahl, M. 2020. Increased rider weight did not induce changes in behavior and physiological parameters in horses. Animals. 10:95. https://doi.org/10.3390/ani10010095

Clayton, H.M., MacKechnie-Guire, R. & Hobbs, S.J. 2023. Riders' effects on horses – biomechanical principles with examples from the literature. Animals 13:24. https://doi.org/10.3390/ani13243854

Dyson, S. 2021. How to assess the suitability of rider size – height, morphology and weight – for optimal horse welfare and performance: a review. AAEP Proceedings 67:223-230

https://aaep.org/sites/default/files/2022-05/Dyson,%20Sue%20-%20How%20to%20Assess%20the%20Suitability%20of%20Rider%20Size.pdf

Gunnarsson, V., Stefansdotttir, G.J., Jansson, A.& Roepstorff, L., 2017. The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: part II. Stride parameters responses. Animal 11:1567-1572. https://doi.org/10.1017/S1751731117000568

Matsuura, A. Sakuma, S,, Irimajiri, M & Hodate, K. 2013. Maximum permissible load weight of a Taishuh pony at a trot. Journal of Animal Science 91:3989-3996. https://doi.org/10.2527/jas.2012-5540

Matsuura, A., Inoue, S: Irimajiri, M. &Hodate, K. 2017. Maximum permissable load for Kiso horses trotting over a short, straight course. Animal Science Journal 89:239-236. https://doi.org/10.1111/asj.12893

Munjizun, A., Gluck, C. Walston, L., High, K., Hunter, R. &Pratt-Phillips, S. 2023. Effect of weight carriage on work effort in horses. Comparative Exercise Physiology 19:511-516. https://doi.org/10.1163/17552559-20220066

Powell, D.M., Bennet-Wimbush, K., Peeples, A & Duthie, M. 2008. Evaluation of indicators of weight-carrying ability of light riding horses. Journal of Equine Veterinary Science 28:28-33 https://doi.org/10.1016/j.jevs.2007.11.008

Pratt-Phillips, S. & Munijizun, A. 2023. Impacts of adiposity on exercise performance in horses. Animals 13:666. https://doi.org/10.3390/ani13040666

Stefansdotttir, G.J., Gunnarsson, V., Roepstorff, L., Ragnarsson, S.& Jansson, A. 2017. The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: part I. Physiological responses. Animal 11:1558-1556 https://doi.org/10.1017/S1751731117000556

Söderrroos, D., Stefansdottir, G.J., Gunnarsson, V, Rhodin, M., Ragnarsson, S. & Jansson, A. 2024. Body measurements in Icelandic horses used for two different purposes and the relationship to performance and usability. Comparative Exercise Physiology 20:35-44. https://doi.org/10.1163/17552559-20230034

Wilk, I., Wnuk-Pawlak, E.,Janczarek, I., Kaczmarek, B., Dybczynska, M & Przetacznik, M. 2020. Distribution of superficial body temperature in horses ridden by two riders with varied body weights. Animals 10:340. https://doi.org/10.3390/ani10020340