Hevosen päivittäin tarvitsemaan vesimäärään vaikuttaa se, miten tehokkaasti nesteet poistuvat sen elimistöstä. Nestettä poistuu lannassa ja virtsassa, ja haihtuu hengityksen ja hikoilun kautta. Imettävillä tammoilla myös maidon muodostamisessa. Jos hevonen saa vettä vähemmän, kuin kuluttaa, puhutaan dehydraatiosta eli nestehukasta. Äärimmäisessä dehydraatiossa hevonen on unelias ja sen ruokahalu on heikentynyt. Kuivuneen hevosen lanta on normaalia kuivempaa ja sitä kertyy vähemmän.

Przewalskinhevosten juontikäyttäytyminen yksilöllistä

Luonnonoloja jäljittelevillä luonnonhoitoalueilla elävien przewalskinhevosten juontikäyttäytymistä on tutkittu. Hevosyksilöiden välillä on havaittu huomattavia eroja veden kulutuksessa ja juontikertojen määrässä. Yksilön lisäksi vedenkäyttöön vaikuttavat rehun laatu ja sää. Rehun ollessa kuivaa, veden kulutus lisääntyy. Kuumuus lisää veden kulutusta, ja lumi vastaavasti vähentää vedenkulutusta. Przewalskinhevosten päivittäinen vesimäärä vaihteli yksilöittäin 2-8 litraan vuorokaudessa. Juontikertojen määrä vaihteli reilusta kerrasta vajaaseen neljään kertaan. Tämä tieto luonnontilassa elävien hevosten juomisesta voi auttaa hahmottamaan oman hevosen juomisen riittävyyttä.

Harraste- ja kilpahevosten juontimääriin vaikuttavia asioita

Hevosilla on havaittu ruokinnan ohjaavan juomiskäyttäytymistä. Tutkimusten mukaan hevosella tulee olla vedenjuontimahdollisuus jokaisen ruokailukerran yhteydessä. Poneille tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa poneista joi ruokinnan yhteydessä. Ne joivat aikaisintaan noin 10 min ennen ruokintaa, ja tehokas juominen päättyi noin puoli tuntia ruokinnan jälkeen. 

Juomisen ajoittamisen arvioidaan johtuvan rehun sisältämästä kuidusta. Rehun kuitupitoinen massa saa elimistössä nesteen siirtymään ruuansulatuskanavaan. Tämä pienentää verivolyymiä, mikä laukaisee tarpeen juoda.

Hevosen kuluttamaan vesimäärään vaikuttaa merkittävästi syödyn rehun vesipitoisuus. Suuri kuiva-aineen määrä ja suuri sulamattoman kuidun osuus lisää veden kulutusta. Helposti sulava rehu tai esimerkiksi kostutettu rehu vähentävät hevosen juoman veden määrää.

Myös veden antotapa vaikuttaa juomiskäyttäytymiseen. Hevonen juo mieluiten ämpäristä tai saavista. Juoma-astian on oltava puhdas ja veden hyvälaatuista. Varmista, että hevonen uskaltaa juoda juoma-automaatista, sillä sen toiminta ja ääni voivat pelottaa hevosta. Juoma-automaatin toimivuus on tärkeää tarkistaa päivittäin, jotta hevoset eivät jää ilman vettä. Juoma-automaatin virtausnopeuden on oltava myös riittävä: hevosille suositellaan virtausnopeudeksi 8-10 litraa minuutissa.

Säätilalla ja lämpötilalla on merkitystä hevosen juomamääriin. Kylmässä pakkassäässä hevonen juo vähemmän kuin lämpimässä säässä. Kuumuus ja kosteus voivat jopa lähes kaksinkertaistaa hevosen kuluttaman vesimäärän, sillä silloin nesteen haihtuminen on voimakasta.

Rasitus lisää veden tarvetta, erityisesti hien erityksen vuoksi. Lihastyöskentelyssä syntyneestä lämmöstä jopa 2/3 poistuu hikenä. Haihtuminen voi nousta jopa 10-15 litraan tunnissa. 

Hevoselle on hyvä tarjota haaleaa tai kädenlämpöistä vettä heti harjoituksen tai suorituksen päättymisen jälkeen. Jos hevonen on hionnut voimakkaasti ja rasitus on ollut suuri, on juotavaan nesteeseen hyvä lisätä esimerkiksi suolaa noin 9 g / 1 l. Suolan lisäys auttaa palautumisessa. Hevosen janontunne lakkaa nopeasti suorituksen jälkeen, jos vettä ei ole tarjolla.

Rehun sekaan on perusteltua lisätä suolaa myös kevyessä työssä oleville, koska hevosen elimistöstä poistuu päivittäin suolaa virtsan ja lannan mukana. Hevonen tarvitsee myös suolaa enemmän kuin ihminen, eli hevosen suolasuosituksia ei tule verrata ihmisten suosituksiin.  Vapaasti saatavilla olevien suolakiven kulutuksessa on suuria yksilöllisiä eroja, ja pelkästään niiden varaan ei suolan saantia pidä luottaa.

Hien mukana elimistöstä poistuu myös kivennäis- ja hivenaineita. Niiden korvaaminen on tarpeellista hevosille sopivalla elektrolyyttilisällä (natrium, kloridi, kalium, magnesium ja kalsium). Hevonen menettää hikoillessaan suhteessa enemmän suoloja ja kivennäisaineita kuin ihminen. Elektrolyyttilisä on tarpeellinen kovassa rasituksessa, esimerkiksi kolmipäiväisen kenttäkilpailun yhteydessä, erityisesti kuumassa ja kosteassa säässä. Elektrolyyttejä ei voi tankata varastoon, ja annostelussa on noudatettava ohjeita. Väärin annosteltuna elektrolyyttilisät alentavat sydämen sykettä ja lisäävät maitohapon kertymistä lihaksiin.

Houkuttele juomaan

Hevosta voi houkutella juomaan monin keinoin. Jos hevonen juo huonosti, voi veden maittavuutta lisätä esimerkiksi erilaisten makuvesien avulla. Omenamehun tai melassin lisääminen veteen voi innostaa juomaan, samoin kuin esimerkiksi kädenlämpöisen veden tarjoaminen pakkasella. Jääpala tai siihen jäädytetty porkkanapala voi houkutella leikkimään vedellä, ja siten johtaa runsaanpaan vedenkulutukseen. Kaupalliset mash-rehut saattavat myös lisätä veden maittavuutta. Huolehdi kuitenkin, että hevosella on aina puhdasta, ”pelkkää” vettä tarjolla.

Kisamatkoille on hyvä varata omaa vettä reilusti mukaan, koska joskus ”vieras vesi” ei maita. Jotkut hevoset juovat mieluummin saavista tai ämpäristä kuin automaattisesta vesikupista. Oman hevosen juomakäytös on tunnettava, jotta pystyy huolehtimaan riittävästä veden saannista kaikissa tilanteissa.

Kirjoittaja on Hevosen hyvinvointi -työryhmän jäsen Tiina Harrinkari.