Monissa arvokilpailuissa Suomen joukkueen hevosista huolehtinut McLaughlin aloitti esityksensä muistuttamalla hevosten viidestä perusvapaudesta, Five Freedoms, joita ovat vapaus nälästä ja janosta, vapaus epämukavuudesta, vapaus kivusta, vammoista tai taudeista, vapaus elää lajinomaisesti ja vapaus pelosta ja ahdistuksesta.

Hevosilla on kilpailtu jo yli 2000 vuotta

Ihmisen ja hevosen yhteinen matka on alkanut tutkimusten mukaan noin 7500 vuotta sitten, kun hevosta käytettiin ravintona ja maidon lähteenä. Liikkumisen apuna hevonen noin 6200 vuoden ajan. Kuolaimet otettiin käyttöön hevosten hallinnassa noin 5000 vuotta sitten. Ensimmäisen kerran hevosilla kilpailtiin vaunukilpailuissa olympialaisissa 650 eKr. Ensimmäinen tieteellinen tutkimus hevosista ajoittuu vasta vuoteen 1878.

Mitä on hevosen kestävä valmennus?

Kestävän hevosen valmentamisen McLaughlin määrittelee järjestelmälliseksi, tieteeseen perustuvaksi toimintatavaksi, joka asettaa etusijalle hevosen pitkäaikaisen terveyden, sopeutumiskyvyn ja hyvinvoinnin.

Valmennuksen perusperiaatteena on ajatus siitä, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi pohjautuvat samoihin asioihin. Ne on jaettu ruokintaan ja ravinnon saantiin, tallin olosuhteisiin ja tarhaukseen, terveydenhoitoon, valmennuksen tarkoituksenmukaisuuteen ja oikeaan tasoon, valmennuksen vaihtelevuuteen, tavoitteiden asettamiseen ja riittävään ja oikea-aikaiseen lepoon ja palautumisaikoihin. Harjoitusohjelmat tulee räätälöidä hevosen yksilöllisten tarpeiden mukaan, huomioiden ikä, kehitysvaihe ja fyysinen kunto.

Hevosen moninainen kokonaisuus

Hevosen elämä ja liikkuminen perustuu luuston, nivelten, jänteiden ja ligamenttien ja lihasten työskentelyyn ja hengityselimistön ja ruoansulatuksen yhteistyöhön.

Luusto uudistuu jatkuvasti ja vahvistuu, kun sitä rasitetaan. On todettu, että luusto on kestävämpi, kun varsa ja nuori hevonen on saanut sopivassa määrin kuormitusta alusta alkaen. Tarkemmat määritelmät esimerkiksi siitä, missä iässä kannattaa aloittaa hevosen selkään nouseminen vaativat lisätutkimusta.

Nivelet mukautuvat rasitukseen hitaasti ja vahingoittuvat iskuvaurioista. Esimerkiksi liian aikaisin aloitettu voimakas harjoittelu kovalla pohjalla voi vaurioittaa niveliä. McLaughlin muistuttaa, että jänteillä ja nivelsiteillä kestää 72 tuntia eli kolme vuorokautta palautua kovasta rasituksesta. Jänteet vahingoittuvat, kun niitä rasitetaan liikaa, ja myös ikääntyminen heikentää niitä.

Kavioista hän sanoi osuvasti; No foot, no horse! Kavioita hän kutsui kuitenkin mukautuvimmaksi osaksi hevosessa.

Lihaksiston rakentaminen on avainasemassa hevosen kestävyydessä. Se muuttuu ja kehittyy tai kuihtuu jatkuvasti rasituksen ja harjoittelun mukaan. Jos hevosta rasitetaan liikaa, vaurioituvat lihaksetkin.

McLaughlin muistuttaa, että hevosen käyttötarkoitus, esimerkiksi koulu- tai kenttäratsastus, vaikuttaa siihen, millainen on sen optimaalinen lihaksisto. Harjoittelun tulee tukea lajinomaisia tarpeita, kuten kestävyyttä, voimaa ja ketteryyttä. Ja lajin vaatimukset vaikuttavat myös siihen, miten hevosta pitää verrytellä ja palautella. Myös hevosen henkinen tila vaikuttaa siihen, miten se jaksaa suorittaa. Rento mieli auttaa jaksamaan pidempään.

Hengityselimistön toiminta vaikuttaa kaikkeen, kuten lihasten toimintaan ja aineenvaihduntaan. Tallin ilmanlaadulla on paljon merkitystä hevosen suorituskykyyn ja hyvinvointiin. Samoin esimerkiksi heinän tai kuivikkeiden laadulla. Hevosten pitää päästä päivittäin riittävästi ulkoilemaan raikkaassa ilmassa. Joidenkin tutkimusten mukaan hevosten hengityselinten sairauksilla on yhteys jopa hevosten ontumiin.

Lihavat hevoset eivät ole hyviä urheilijoita

Ruokinnassa on huomioitava luonnollisesti hevosen liikunta ja sen vaatimukset. McLaughlin huomauttaa, että monet kilpahevosetkin ovat ylipainoisia, koska ne ovat omistajan mielestä silloin esimerkiksi kauniimpia. Ylimääräiset kilot kuitenkin rasittavat hevosta monella tavoin aivan kuten ihmisiäkin. Urheiluhevosella kylkiluut saavat näkyä, kunhan eivät liikaa.

Eläinlääkäri muistuttaa, että hevosten vatsaongelmat aiheuttavat myös ravintoaineiden huonoa imeytymistä, mikä voi ilmetä puutoksina. Hevosillakin on endokrinologisia sairauksia. Vielä on myös tutkimatta esimerkiksi se, miten hevosen hormonitoiminta tai kastraatio vaikuttavat sen suorituskykyyn tai loukkaantumisriskeihin. Naisurheilijoillahan on tutkittu hormonikierron moninaisia vaikutuksia suorituskykyyn ja terveyteen.

McLaughlinin yleisiä hevosten valmennuksen periaatteita

• aerobinen kestävyys arvoonsa
• käyttäjää intervalliharjoittelua, sykemittarit käyttöön
• muista progressiivinen harjoittelu ja rasituksen lisääminen asteittain
• lepopäivät arvoonsa, silloin jänteet ja kudokset sopeutuvat rasituksen vaikutuksiin
• lepopäivinä maastoillaan ja rasitetaan hevosia kevyesti – se hoitaa myös henkistä hyvinvointia
• säännöllinen ulkoilu tarhassa ja laitumella, hyötynä fyysinen ja henkinen hyvinvointi, mielellään laumassa, tai ainakin muita hevosia näkyvillä. Tarhauksessa ei ole mitään huonoja puolia.
• käytä erilaisia harjoittelualustoja ja maastoja, kiipeile ja mene mäkiä alas, harjoittele vaihtelevilla rasitustasoilla. Erilaiset alustat auttavat myös suorittamaan omalla tasollaan myös erilaisilla kilpailupaikoilla.
• harjoittele eri vuorokauden aikoina. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta hevoselle voi olla henkisesti ja fyysisesti joutuakin kilpailuissa työskentelemään täysin eri aikaan. Liiallinen rutinoituminen kotona voi muodostua stressitekijäksi kilpailuissa.

Erityisen hyviä ja monipuolisia harjoittelumuotoja

• mäkityöskentely
• vesikävely

”Tarhaamisessa on paljon enemmän hyötyä kuin hävittävää”

McLaughlin vastasi luentonsa lopuksi yleisön kysymyksiin. Yksi kysymys koski hevosen tarhaamisen riskejä verrattuna hyvinvointietuihin.

”Olen eläinlääkärinä nähnyt hevosten loukkaantuvan niin karsinoissa kuin ihan kävellessäkin. Aloita hevosen tarhaaminen jo nuorena, jolloin hevoset tottuvat siihen, eivätkä innostu liikaa päästessään tarhaan. Tauon, kuten sairasloman jälkeen, hevosen tarhauksen voi aloittaa esimerkiksi rauhoittavan lääkityksen avulla. Tarhaamisessa on paljon enemmän hyötyjä kuin hävittävää”, painottaa hän.