”Kyseisessä tapauksessa hallinto-oikeus on katsonut verottajan edenneen virheellisesti. Esimerkiksi, kun asiakas voi ostaa hevosrehua itse esimerkiksi Puuilosta, on kohtuutonta, että yrittäjä joutuu myymään rehua korkeammalla alvilla. Nyt olemme saaneet ensimmäisen päätöksen sen suhteen, miten hallinto-oikeus tulkitsee alv-asiaa”, kertoo Ratsastajainliiton hallituksen jäsen ja arvonlisäveroasiantuntija Valtteri Gundersby.

”Yksityisen ratsastustunnin kohdalla hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä oli liikunnan mahdollistava palvelu. Hallinto-oikeus katsoi, että merkitystä ei ole sillä, että tunnilla opettaja ohjaa vain yhtä ratsastajaa. Myöskään asiakkaan kokemus eikä mahdollinen kilpailutausta vaikuttaneet asiaan. Ei palvelun arvonlisäverokohtelu muutu, vaikka ratsastustunnilla olisi itse Kyra [Kyrklund] tunnilla."

Koska valitusaika on mennyt umpeen, päätös on voimassa olevaa oikeuskäytäntöä. Se on kuitenkin vasta ensimmäinen. Gundersby kertoo, että tällä hetkellä odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä muutamassa muussakin samantyyppisestä tapauksesta. Jää nähtäväksi, vakiintuuko tulkintalinja hallinto-oikeudessa.

”Katsotaan, millaisen merkityksen hallinto-oikeuden päätös saa, vakiintuuko joku tulkintalinja, jota pääsemme työstämään pidemmälle. Mikäli päätökset ovat samankaltaisia, pääsemme toivottavasti muuttamaan ohjeistusta. Olemme saaneet verohallinon alv-osastolta lupausta, että he pitävät siinä tapauksessa Ratsastajainliitto mukana ohjeiden päivittämisessä.”

Koska verohallinto ei vielä omaa sisäistä ohjeistustaan ole muuttanut, kehottaa Gundersby yrittäjiä etenemään maltilla.

”Päätös on voimassa olevaa oikeuskäytäntöä siinä olevine tulkintalinjoineen. Koska verohallinnon sisäinen ohjeistus ei ole muuttunut, ei SRL voi vielä tämän perusteella antaa muita suosituksia tai ohjeita. Maltti on valttia. Jos vireillä olevissa tapauksissa päästään samaan lopputulokseen, pääsemme jatkamaan työskentelyä.”

Hallinto-oikeuden ratkaisusta on olemassa julkinen versio, joka on jaettavissa niin Ratsastajainliiton toimistolta kuin hallinto-oikeuden kansliasta. Se on kaikkien käytettävissä ja hyödynnettävissä. Gundersby kertoo myös olevansa valmis keskustelemaan yrittäjien kanssa.

Kooste tapaus X:n ratkaisusta hallinto-oikeudessa

Ratsastusyrityksessä X vuonna 2021 suoritetussa verotarkastuksessa katsottiin, että yhtiö on käsitellyt osan hevosten täysihoitomaksuista virheellisesti niin, että se katsoi maksun sisältävän rehut ja lisäravinteet 14 prosentin arvonlisäverolla ja liikuntatilojen käytön 10 prosentin verokannalla. Verottaja katsoi, että kyseessä on yksi palvelukokonaisuus, jota ei voida jakaa eri verokantojen alaisiin myynteihin, vaan koko palvelun myyntiin tulee soveltaa 24 prosentin yleistä verokantaa.

Toinen kiista aihe oli yrityksen opetus- ja valmennustoiminta tason 1 tunneilla. Näitä tunteja on käsitelty 10 prosentin verokannalla. Verotarkastuksessa 70 prosenttia ratsastuskoulutoiminnasta on katsottu yleisen verokannan alaiseksi valmennustoiminnaksi.

Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi verohallinnon verotarkastuksen perusteella tekemän arvonlisäverojen maksun korkeamman veroprosentin mukaan. Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi yrityksen tekemän oikaisuvaatimuksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati hallinto-oikeudessa oikaisulautakunnan päätöksen kumoamista ja hevosen täysihoitopalvelun myyntiin käsittäen karsinapaikan ja sen siivouksen, hevosen rehut ja ruokinnan sekä maneesin ja ulkokenttien käyttöoikeuden tulee soveltaa yleistä 24 prosentin verokantaa. Myös tason 1 ratsastuksen yksityistunteihin.

Ratkaistavana hallinto-oikeudessa oli, onko hevosen täysihoitopalvelua pidettävä kokonaispalveluna, johon soveltuu yleinen verokanta tai voidaanko palvelun katsoa koostuvan erillisistä palvelukokonaisuuksista. Toinen ratkaistava asia oli, onko ratsastuskoulun tasolla 1 tarjoamaan yksityisratsastustuntiin sovellettava yleistä vai alennettua verokantaa.

Yhtiön kirjanpidossa ja laskulla on eroteltu karsinapaikan, rehujen ja liikuntatilan osuudet toisistaan. Rehut tarjotaan yhtiöltä tai asiakas voi hankkia rehut itse. Liikuntatilojen käyttöä ei velvoiteta, ja palvelua myydään muillekin kuin täysihoitopalveluja ostavalle. Rehujen ja liikunta-alueiden käyttöoikeuden osuus on enemmän kuin vähäinen, eikä niiden erottelemista muista palveluista pidetä keinotekoisena. Kyseisessä tilanteessa rehujen ja ratsastusalueiden käyttöoikeuden luovuttamista ei voida pitää epäitsenäisinä sivusuoritteina tai täysihoitopalvelulle liitännäisenä suorituksena, joka olisi ainoastaan keino nauttia näistä parhaissa olosuhteissa. Tämän vuoksi hevosen karsinapaikkaa ja sen yhteydessä luovutettuja rehuja ja ratsastusalueiden käyttöoikeutta ei voida arvonlisäverotuksessa käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Siten karsinapaikkaan ja siihen liittyvään hoitoon on sovellettava yleistä silloin 24 prosentin arvonlisäverokantaa, hevosen rehuihin alennettua 14 prosentin verokantaa ja ratsastusalueiden käyttöoikeuden luovuttamiseen alennettua 10 prosentin verokantaa.

Arvonlisäverolain 85 a §:n (345/2019) 1 momentin 3 kohdan mukaan alennettua10 prosentin verokantaa sovelletaan palveluun, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen.

Kyseinen yhtiö tarjoaa tason 1 pienryhmätunteja, omahevos- ja omaponipaketteja ja yksityistunteja. Tuntien sisällöt ovat kaikissa osioissa samat. Ratsastustunneilla osallistujia ohjeistetaan tavanomaisella tasolla siltä osin kuin se on turvallisuuden kannalta tarpeellista. Palvelun hinta on suurempi yksityistunnilla sen vuoksi, että yhtiö pääsisi taloudellisesti samaan lopputulokseen kuin pienryhmätuntien osalta. Palvelun painopiste ei ole opetuksessa, valmennusta yhtiö tarjoa tasoilla 2 j 3, mistä ei ole tässä tapauksessa kyse.

Hallinto-oikeus on todennut asiassa C-330/21, The Escape Center BVBA, että yksilölliseen ohjaukseen, silloin kun se liittyy urheilutilan käyttöön ja on tarpeellista urheilun harjoittamiseksi tai on liitännäistä mainitun urheilulaitoksen käyttöoikeuteen tai tosiasialliseen käyttöön nähden, voidaan soveltaa alennettua verokantaa. Ratsastusyhtiön tason 1 ratsastuskoulutunneilla ohjaus on luonteeltaan ratsastuksenharrastukseen tavanomaisesti liittyvää ohjausta. Toisin kuin oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt, asiassa ei ole vastoin yhtiön kertomaa ilmennyt, että yksityisratsastustunnin sisällön pääpaino olisi asiakkaan näkökulmasta henkilökohtaisia tarpeita palvelevassa yksilöopetuksessa. Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että kyseisellä tunnilla ratsastuksen opettaja neuvoo ja ohjaa ainoastaan kyseistä ratsastajaa. Palvelun sisältöä ei voida arvioida eikä olettaa ratsastajan kokemusvuosien tai kilpailuihin osallistumisen perusteella oikeudenvalvontayksikön esittämällä tavalla. Hallinto-oikeus katsoo, että yksityisratsastustuntiin on sovellettava alennettua 10 prosentin verokantaa.  

Hallinto-oikeuden päätöstä voi pyytää Ratsastajainliiton hallinto- ja kehityspäällikkö Kaisa Kähöltä, kaisa.kaho(at)ratsastus.fi.