SRL:n ja Ratsujalostusliiton, RJL, edustajat vaihtoivat syksyllä 2009 mietteitä miten toimia, jotta nuorten hevosten kasvattajat ja omistajat saataisiin yhteistyöhön maajoukkuetason ratsastajien kanssa. Hanke koskee kaikkia olympialajeja.

Suomalaissyntyiset FWB-kouluratsut miellyttivät arvostetun kansainvälisen koulutuomari Stephen Clarken silm'ää, tämän pitäessä klinikkaa Ruskeasuolla marraskuussa. Kuvassa kuvauksen aikaan 6-vuotias Hagels Moonstone ja Stella Hagelstam.

RJL:n taholla hanketta ajaa puheenjohtaja Håkan Wahlman ja SRL:n puolella yhteyshenkilö on kouluratsastusjaoksen jäsen Mikko Luhtala, joka on myös Kouluratsastuksen Kannatusyhdistys ry:n (KORK)puheenjohtaja.

Tavoite on saada esille laadukkaita, kiinnostavia hevosia taitaville ratsastajille, joilla on valmennus hyvässä ja säännöllisessä mallissa. Ratsastajien osalta huomio kohdistuu lähinnä nuoriin ja seniori-ikäisiin ratsastajiin.

Käytännössä pyrkimys on saada kasvattajat tuomaan sovitulle maajoukkueleirille hevosensa ratsastajien kokeiltavaksi niin, että ratsastajien omat valmentajat ovat myös mahdollisuuksien mukaan paikalla.

Suunnitelmat etenevät ja parasta aikaa on meneillään kasvattajien ja omistajien sekä ratsastajien kartoittaminen näiden mielenkiinnon toteamiseksi hankkeeseen.

SRL:n sekä RJL:n edustajat ovat lupautuneet auttamaan yhteistyön luomisessa eri osapuolten niin halutessa, mutta tarkoitus ei ole sekaantua sopimuksiin.

- Yksi ajatusmalli voisi olla, että ratsastaja löytää itselleen sopivan hevosen ilman että joutuu sitomaan siihen ostopääomaa. Kasvattaja ja omistaja pääsee hevosen ylläpito- ja koulutuskuluista, jotka siirtyisivät ratsastajalle joka tapauksessa, jos tämä ostaisi hevosen itselleen, Wahlman toteaa.
FWB-tamma Kom Gregoriann, kuvauksen aikaan 5-vuotias, sekä ratsailla Annu Meller.

- Hevosen hinta voitaisiin arvioida sopimuksen alussa ja sopimuskauden päätyttyä ratsastaja saisi lunastaa itselleen hevosen samaan hintaan niin halutessaan. Mikäli hevonen myytäisiin ulkopuoliselle joko sopimuskauden kesken tai sen päätyttyä, ratsastaja saisi itselleen etukäteen sovitun provision, hän jatkaa.

Wahlman painottaa, että sopimuskauden täytyisi olla tarpeeksi pitkä, jotta yhteistyö olisi osapuolille kiinnostava.

- Hevosen ikä ratkaisee tietenkin omalta osaltaan sopimuskauden pituuden, mutta jos kyseessä on esimerkiksi nelivuotias hevonen, puhuttaisiin vähintään kolmen vuoden sopimusjaksosta, jotta se olisi kiinnostava ja ajaisi asiansa, hän toteaa.