Ratsastus on taitolaji, joka edellyttää harrastajaltaan ymmärrystä siitä, minkälainen eläin hevonen on. Harrastuksen avulla pääsee tutustumaan kiehtovaan hevoseen, sen eleisiin, käytökseen ja viestintätapoihin. Sille, että opetushevoset ovat rauhallisia ja joskus hitaitakin, on tärkeä syynsä.

Ratsastuskouluissamme toimivat opetushevoset tekevät arvokasta- ja haastavaa työtä johdattaessaan päivittäin kaiken ikäisiä ja tasoisia harrastajia ratsastuksen ja hevostaitojen pariin. Ne ovat myös ratsastuksenopettajien ja tallihenkilökunnan arvostettuja ja pidettyjä työkavereita.

Opetushevosen tulee olla työhönsä soveltuva. Tärkeintä on, että hevonen tai poni sopeutuu opetuskäyttöön. Soveltuvuus tulee esiin ratsastuskoulun arjessa, opetushevonen on työssään mahdollisimman turvallinen ja ennalta-arvattava.

Saaliseläimenä hevosen vahvimmat vaistot ovat pako- ja laumavaisto. Erityisesti pakovaisto aiheuttaa kaikenlaiselle hevosen kanssa toimimiselle tiettyjä vaatimuksia. Eri hevosten välillä on kuitenkin melko suuriakin eroja siinä, kuinka herkästi ne reagoivat ympäristöönsä ja ratsastajaansa. Varsinkin kokemattomampien ratsastajien käyttöön pyritään aina löytämään mahdollisimman rauhallisia yksilöitä.

Hyvä opetushevonen
- on rauhallinen ja ottaa tyynesti ja liikoja säikkymättä vastaan ympäristön tapahtumat
- hyväksyy kokemattoman ratsastaja tahattomat horjahdukset ja epäselvät avut
- on liikkeissään rauhallinen ja aloittelijan kanssa jopa hidas
- on näiden ominaisuuksien avulla ratsastajalleen turvallisempi, kuin nopealiikkeinen tai säikky hevonen

Ratsastajan kannalta hitaampi hevonen on ehdottomasti turvallisin vaihtoehto. Haastavassa tilanteessa se todennäköisemmin jarruttaa ja auttaa ratsastajaa säilyttämään tasapainonsa. Kehonhallinnan, tasapainon ja taitotason kehittyessä ratsastaja voi nousta nopeampiliikkeisten ja herkemmin apuihin reagoivien hevosten selkään, joita niitäkin aina opetushevosten joukosta löytyy.

Hevonen on taitava tunteiden tulkki, joka elää hetkessä

Koska opetushevonen on tunteva ja herkkä eläin, aiheuttavat tunnista toiseen vaihtuvat ratsastajat hevoselle melkoisen haasteen. Sen täytyy osata tulkita eri taitotasolla olevien, eri kokoisten ja eri tavalla kehoaan käyttävien ratsastajien apuja. Hevoset selviytyvät tästä pääsääntöisesti todella hienosti. Ne osaavat taitavasti lukea ratsastajan lähettämistä sanattomista viesteistä paljonkin ratsastajan taitotasosta ja luonteesta.

Hevonen on todellinen hetkessä eläjä. Sen maailmankuva on hyvin erilainen kuin ihmisen. Se ei osaa suunnitella tekojaan etukäteen, päätellä tulevia tapahtumia tai ennakoida tekojensa seurauksia. Se ei myöskään ymmärrä, mikä on ihmisen kannalta toivottua tai ei-toivottua käytöstä.

Hevonen toimii joka tilanteessa tavalla, jolla se kokee pääsevänsä helpoimmalla. Siinä, missä kokeneen ratsastajan kanssa on helpointa lähteä raviin pohkeen ensimmäisestä merkistä, on epäselviä ja tehottomia apuja käyttävän aloittelijan kanssa helpompi jatkaa käynnissä. Kokemattomien ratsastajien tunneilla hevoset taas kuuntelevat ratsastuksenopettajaa usein hyvinkin tarkasti. Ratsastuksen opetteleminen on haastavaa, mutta juuri hevonen tekee siitä niin antoisaa. 

Teksti hevosen hyvinvointityöryhmän jäsen, ratsastuksenopettaja ja ammattivalmentaja Kristina Tarkkala